United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun virsi oli loppunut, tuli Rajalainen Paavon luo ja kertoi, niin että muutkin kuulivat, että Handolin oli lähtenyt Kontolaan antamaan heitä ilmi luvattomasta kokouksenpidosta ja väkivallan teosta. Olisi ehkä pitänyt antaa olla sen aidan repimättä, sanoi joku. Saapi se pappi puuhata, ei sen puheista kukaan perusta, sanoi Ilpolainen.
Jos teillä ei ole muuta sanottavana... Sanottu, mikä sanottu ja se saadaan toteen, jos tarvitaan. Minä kysyn kunniaani, kähisi Handolin. Rauhoittukaa, sanoi tuomari. Sen saatte tehdä, mutta ei nyt. Kutsukaa sisään kantajan todistaja. Handolinin entinen renki Matti, joka nyt oli puettu körttipukuun, kutsuttiin esille.
Kuka se on? kuiskattiin. Anette? Ei, tässähän se on. Täti? Ei, täti on tuolla... Sehän on Karoliina Handolin. Hän aina soittaa noin meillä käydessään, kun ei saa soittaa kotonaan. Miksei saa? Hänen miehensä on myynyt vallesmannin mamselille hänen klaverinsa, jonka hän sai lahjaksi enoltaan. Niin saikin, sanoi Antero. Ai, suokaa anteeksi. Ei se mitään. Kutsuttiin illalliselle.
Jos rovasti olisi tehnyt tehtävänsä, niin olisi virka mennyt, mutta ilman vuoden virkalomaa ei se nytkään mene. Kortit läiskyivät taas ... samaan pöytään, jossa valat oli tehty ja jonka toisessa päässä raamattu ja lakikirjat vielä lepäsivät. Nosta, Handolin! Mitä sinä siinä niin silmät hajallaan istut? Oli se nyt vähän nolo juttu sinulle, että päästit eukkosi todistamaan itseäsi vastaan.
Handolin puhui yhä edelleen: No, ja mitä kuuluu Kontolaan? Joko siellä heinää? ka, senhän minä jo kysyin. Kuinka jaksaa Olaus Martinus episcopus Savolaxiae Careliaeque? Sanotaanko häntä siksi? kysyi Antero jotain sanoakseen. Sanotaan inter collegas mutta kansan kesken nimitetään häntä rimpirovastiksi!
Ukko tuli liikutetuksi, hänen terävä leukansa vähän tutisi, ja hän pyyhkieli kaitaisia huuliaan sinisellä nenäliinallaan. Kuule, suo anteeksi, että kysyn, mutta onko totta, mitä puhuvat, että hän, tuo Handolin, pitelee pahoin sisartasi? En minä tiedä, mutta ei taida kaikki olla niinkuin pitäisi Niin, niin, Karoliina parka.
Mitä sinä, Handolin, sanot siitä atestista, jonka sinä sait sanankuulijoiltasi? kysyi Jaakko setä. Suus' kiinni! kähisi Handolin. Elä välitä tuon puheista, Handolin. Jaakko setä oli astunut lähemmä pöytää ja seisoi siinä kädet housujen taskuissa, sikarin päätä pureskellen. Tämä juttu oli hävyttömin ja tyhmin juttu, mitä milloinkaan on nostettu.
Ja Handolin nauroi pienet silmänsä niin pieniksi ja leveän suunsa niin leveäksi, että Anteronkin täytyi nauraa mukana, niin vähän kuin häntä muuten olisikin naurattanut. Haastoiko soistaan? Saarnasiko niistä? Siellä oli myöskin Snellman ja Lönnrot, sanoi Antero kääntääkseen puheen toisaalle. Snellman, jahah, Snellman, vai niin, suuri mies, sanotaan, suuri mies, saattaapa olla.
Handolin muuttui yht'äkkiä totiseksi ja kävi sitä tietä sitten vihaiseksi; veri syöksyi hänelle päähän, ja oli kuin olisivat kaulan pullistuvat suonet hänen kurkkuaan ahdistaneet. Tiedän, tiedän, hän melkein kähisi, hyvin tiedän, se on nyt täällä joukkoineen, kuului jo eilen tulleen. Täällä on häät tuolla naapurissa Ilpolassa. Rajavaaralla oli jo lähtiäiset. Jo ne ovat hävyttömiä!
Mutta kun Antero istui juuri mitään virkkamatta, kävi Handolin levottomaksi, hyppeli asiasta toiseen, sanoi terveisiä pappilasta, kertoi kysymättä sitä ja tätä ja kysyi viimein, eikö Antero tulisi hänen kanssaan kylpemään. Ei minua nyt haluta. Silloin sanoi Handolin Karoliinalle: Olipa mainiota, että lämmitit saunan.