Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Helander nousi vihdoin ylös ja tuli hänen luokseen ja kysyi: Ketä etsit? Missä on Karoliina? Pois, pois... Tässä minä olen. Karoliina oli istunut aivan lähellä penkin päässä, mihin Handolin oli pysähtynyt. Handolin huitoi yhä käsillään... Pois, pois... Hän äänteli vaivaloisesti, kasvot väännähdellen, silmät päässä älyttöminä pullahdellen.
No, niinhän toki! Katsohan! En ollut ensin tunteakaan ka, tuota eihän olla vielä ennen tavattukaan oikeastaan kyllä minä Handolin! Har den äran! Var så god! Stig in, välkommen! Tulin juuri pitäjältä ursäkta! saatavaini kannosta ja saarnamatkalta samalla, saarnamatkalta, lukkarin kanssa. Ihan juur'ikään! Heh, heh! Var så god! Käydään sisään! Tänne saliin! Ursäkta! Tuota mitenkä sinä, mitä tietä?
Eihän Handolin ole syyttäjä, ei ainakaan hän asiakirjoissa eikä haasteessa semmoisena esiinny, mikä osa hänellä muuten lieneekin jutun vireille panossa. Kuka oli vastaajan toinen todistaja? kysyi tuomari. Pyytäisin myöskin kuulusteltavaksi, jos niin tarpeelliseksi näyttäytyy, pastorska Handolinia. Ei vaimoni ole täällä! huudahti Handolin ja pyörähti päin kuin satutettuna.
Et ole kieltänyt tanssijoilta etkä kokonpolttajilta tietä Ristivaaralle etkä tahtone kieltää sitä meiltäkään, sanoi Helander koettaen hillitä mielensä kuohua. Kulkekaapa mistä kuljettekin, mutta minun peltojeni kautta ette sinne kulje. Se on vanhan kansan kirkkotie venevalkamaansa, eikä pastori sitä voi tukkia, virkkoi talonpoika. Elä sinä, Ilpolainen, tule minua neuvomaan! hönkäsi Handolin.
Onko totta, Karoliina, että Handolin on myynyt soittokoneesi? kysyi Antero sisareltaan. Mistä sinä nyt sen ... eihän se mitään... Kai sinä nyt jäät tänne muutamiksi päiviksi, niin mennään sitten yhdessä? Ei, en minä mitenkään voi, huomenna minun täytyy jo varhain lähteä. Mutta tule sinä vaan, sitten kun sinulle sopii. Mutta jos sinä ehkä olit ajatellut, että tulisin nyt kanssasi?
Handolin tuli samassa kamaristaan ja oli hiukan siistinyt itseään, heittänyt takin ylleen ja vaihtanut pieksut saappaisiin. Vai niin, vai niin, paina puuta, paina puuta! Mitä sinä täällä, poika! hönkäsi hän lapselle, joka oli paennut oven suuhun, mutta hillitsi itsensä samassa ja sanoi niin ystävällisesti kuin voi: Ka, mene, lapsi, mene sinne pirtin puolelle.
Kuinka hän voi, nyt juuri, kun tuo palasi, tiesi miltä konnantöiltä, kuinka hän voi ottaa hänet tällä tavalla vastaan! Nyt hän alkoi ymmärtää, kuinka Handolin uskalsi olla sellainen. Tietysti lyödään, kun ruoskaa nöyrästi ja kiitollisesti suudellaan. Handolin oli selvä ja ilmeisesti hyvällä tuulella. Hän koetti olla kohtelias, pyysi anteeksi, että hänen oli täytynyt jättää vieraansa.
Katsahtaessaan ulos ikkunasta hän näki heränneitä miehiä pihalla nojaamassa aitaa vastaan ja tunsi niiden joukosta Paavo Ruotsalaisen ja Rajavaaralaisen. Hän pukeutui pian ja laskeutui alas porstuaan. Handolin istui verannalla, piippu hampaissa, syrjittäin Helanderiin, joka seisoi ovessa takanaan vanha harmaahapsinen pappi ja eräs talonpoika. Ne olivat juuri poislähdössä.
Ja nyt lähditte tänne sisartanne tapaamaan? En ole tavannut häntä kymmeneen vuoteen. Siellähän se on Korpivaarassa vanhempainsa entisessä kodissa, sanoi vanha emäntä, on niin ahdistuksen alainen, kun on herätetty ihminen ja tahtoisi isänsä vanhain ystäväin kanssa seuraa pitää, mutta ei salli sitä pastori Handolin. Ei ole kellään meistä asiaa nykyiseen pappilaan.
Pidätän itselleni oikeuden esiintyä sen mukana, mitä tutkimus on tuova esiin. Se oli pettymys kantajille. Handolin ja vallesmanni puhuivat jotain keskenään. Sitten meni vallesmanni tuomarin luo ja sanoi hänelle jotain.
Päivän Sana
Muut Etsivät