Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Hyvät herrat, minun täytyy valittaa, että ehkä taas häiritsen, mutta minun täytyy kuitenkin ilmoittaa, että yhteinen ystävämme Handolin on jättänyt tämän maallisen ja kokoontunut isiensä tykö. Häntä ei ole enää olemassa elävitten joukossa. Hän on puhdistanut tämän matoisen maan tomut jaloistansa ja noussut tulisissa vaunuissa taivaaseen. Mitä sinä nyt taas kujeilet?
Emme siis aio tosiasioita kieltää, vaan ainoastaan osoittaa, että ne eivät ole mitään rikoksia emmekä me siis niiden johdosta rangaistukseen syypäät. Jaa, kyllä minä kaikessa tapauksessa vaadin todistajia kuulusteltaviksi, sanoi vallesmanni. Silloin täytyy meidänkin ilmoittaa todistajiksi kaksi henkilöä: maisteri Hagman ja Hän on jäävi, hän on minun lankoni! huusi Handolin.
Handolin tempasi lakkinsa ja syöksyi ulos. Jaakko setä riensi hänen jälkeensä. Ei sinne, tästähän tie menee. Mitä sinä oikein aiot? Se on se hänen veljensä, joka häntä yllyttää se pahahenki! Ethän sinä pysy seisoallasikaan ... missä on hevosesi? Otetaan hevonen. En minä hevosta tarvitse. He olivat tulleet kirkolle. Handolin edeltä rientäen, mutta yhä enemmän hengästyen ja vauhtiaan hiljentäen.
Tämän vuoden teettänee, minkä tahtonee, mutta keyriltä pyöräytän körtit selkääni, pyöräytän kiusallakin. Aamiaista syötäessä purskahti Handolin yht'äkkiä kesken syöntinsä leveään nauruun: Kävitkö, lanko, katsomassa sitä meidän Matin aidanpanoa? Kävin. Ei ne nyt ainakaan yli pääse, mahtaisiko porsailta pitää raotkin tukkia?
Vallesmanni, Handolin, tuomari ja käräjäkirjuri istuivat käräjätuvassa totia juomassa ja korttia lyömässä. Luuletteko, että päätös pitää? kysyi tuomari. Se pitää! sanoi vallesmanni. Ja jos muuttuu, niin muuttuu vain kovempaan päin. Et luule laukeavan? Ei laukea, asetus on selvä. Saa nähdä, mitä Helander saa?
Handolin lähetti pois hevosensa, mutta samassa ajoi vallesmanni siihen ja pakotti heidät molemmat nousemaan rekeensä. Lauri ja Antero olivat hiihtäneet toisesta portista pihaan. Naimi ja Kaarina näkivät heidät ja riensivät ulos. He pyysivät heitä sisään, mutta Lauri ei tahtonut tulla. Pappa ajoi täältä Handolinin ja vallesmannin kanssa on hänkin nyt seurassa.
Minä tulin vain ilmoittamaan, että Handolin juuri kuoli ja että ehkä pitäisi lähettää hevosella ruumista noutamaan. Kuoli? Mitenkä? Kuinka? En tiedä, tapaturmastako vai halvauksesta ... en tiedä. Vaan se oli ehkä nemesis... Puhutko totta? Mutta sehän on kauheata. Lauri ja tytöt tulivat samassa ja kertoivat kiireesti ja hengästyneesti, toistensa suuhun puhuen, mitä oli tapahtunut.
Katsahtaen järvelle toiselle puolen lahden näki Antero pappilan maalatun veneen etenevän rannasta. Perässä istui Handolin ja ylä- ja alahangoilla oli kullakin soutaja. Ylempänä rannalla saunan luona luuli hän tuntevansa sisarensa liikkumatonna seisomassa. Minne hän nyt menee, kun eilen juuri tuli pitäjältä? Lienevätkö olleet sairaan luo hakijoita? Eivät mahtaneet olla sairaan luo hakijoita.
Miksi tarvitsi hänen ollenkaan mennä? Karoliina koettaa palvella viimeiseen saakka. Kanttorinleski lähti häntä saattamaan vähän matkaa tielle. Hänen täytyi saada puhua ja vähän keventää sydäntään. Se oli osaksi hänen syynsä, että Karoliina oli joutunut näihin naimisiin. Sehän oli orpotyttö, eikä Handolin vielä siihen aikaan ollut tämmöinen. Ei siitä ainakaan tiedetty mitään pahempaa.
Veisuu ei lakannut, ne tuskin kääntivät päätänsä Handolinin tullessa. Virsi sai kuin uutta virikettä ja voimaa ja koetti kuin omalla painollaan masentaa rauhanhäiritsijän. Handolin oli hengästynyt, huokui raskaasti, teki käsillään älyttömiä liikkeitä, niinkuin torjuen ympäriltään jotain, joka pyrki päälle. Virsi lakkasi viimeiseen värssyynsä. Päät pysyivät yhäkin jäykästi pois käännettyinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät