United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli nähnyt hänen poistuvan jonnekin, lähtevän rannasta veneessä jonkun vanhan vaimon kanssa, vaimo soutaen kokassa, hän perässä meloen, vähän kömpelösti melan kärkeä ylös kivertäen. Alahangoilla olisi ollut tyhjä tuhto ja joutilaat airot kuin häntä varten. Hän oli luvannut pian tulla ja hänen olisi pitänyt lähteä.
Etäämpänä siintää niemen nenitse aukea meren ulappa, jossa aallot hyrskyvät valkeina karien kohdalla. Wäinämöinen seisoo venheessään, joka on irtautunut rannasta ja poistuu hiljalleen, koivuinen lehtipurje kokassa, koristettuna nauhoilla ja muilla naisten antimilla kuin uhripuu. Alahangoilla ovat airot valmiina.
Venheeseen noustessa tarjoo hän Ellille kätensä, ja Elli ottaa sen vastaan. Sitten kehoittaa hän häntä istuutumaan, ettei kaatuisi, kun kokka irroitetaan maasta. Mutta kun Elli ei tule totelleeksi, typertyy hän venheen liikahtaessa tuhdolle, loukkaa kyynärpäätään ja saa vaivoin kyyneleensä pidätetyksi. Olavi istui perässä, pastori hänen kirstullaan alahangoilla ja Elli keskellä venhettä.
Olen nyt tullut paljon voimakkaammaksi kuin viime kesänä, kun soudin yhdellä airolla. Ja ensi kesänä sinä soudat kolmella! laski Paul leikkiään. Minä soudan kokkatuhdolla, sinä alahangoilla ja ma bonne pitää perää. Se käy kuin espanjalainen katrilli. Tuumasta toimeen.
Järventakalaisten kirkkovenhe kulki meidän ohitsemme, ja eräänä sunnuntaina liittäysin minäkin seuraan. Minut istutettiin parhaalle paikalle perämiehen jalkojen juureen, ja Mari istui alahangoilla soutamassa.
Katsahtaen järvelle toiselle puolen lahden näki Antero pappilan maalatun veneen etenevän rannasta. Perässä istui Handolin ja ylä- ja alahangoilla oli kullakin soutaja. Ylempänä rannalla saunan luona luuli hän tuntevansa sisarensa liikkumatonna seisomassa. Minne hän nyt menee, kun eilen juuri tuli pitäjältä? Lienevätkö olleet sairaan luo hakijoita? Eivät mahtaneet olla sairaan luo hakijoita.
Tai kun ne rohkeammat ja taivaan valtakunnasta varmemmat tyyninä kesäöinä alahangoilla tai keskellä venettä soutaessaan kertoivat toisilleen sielunsa tilasta, uskonsa asteettaisesta kehittymisestä, kiusauksistaan ja voitoistaan, kiskoi hän uupumatta, sanaakaan sanomatta ja kuin joukkoon huveten raskasta airoaan kokkatuhdolla.
Jos voisin talveksi jäädä tänne, kotiopettajaksi Kontolan pappilaan ja samalla jatkaisin lukujani siinä vanhassa pirtissä ja iltaisin kannelta soittaisin soittaisimme. Jos hän tuossa istuisi, alahangoilla, ponnistaisi kaareen kauniilla jalalla, pistäisi silloin tällöin airollaan veteen, lepäisi taas. Voiko sellaista onnea ikinä olla? Toteutuuko se kenellekään koskaan juuri se, mitä toivoo?