United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juha heittää sen siihen pystyyn ja astuu peremmäksi, horjahtaa, mutta ei kaadu. Menee uudelleen kokkaan, tarttuu taas sauvoimeen ja vääntää sitä rajusti. Se katkeaa, ja Juha hoipertuu tuhdolle, kädessä sauvoimen puolikas. Samassa irtautuu venhe, ja vesi alkaa sitä viedä. Minkä tähden se ei tartu airoihin? Antaa mennä isoon putoukseen? Juha! Juha! souda, minkä tähden sinä et souda?
Juha souti, nyökkäsi, samaa tahtia myötätuulet, vastatuulet, selät, salmet; hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan; kun tuli nälkä, ei pysähtynyt, puri kannikkata soutaessaan, tuhdolle laski, siitä taas otti, murensi sitä vastaan, siihen takaisin laski, puraisi taas ja taas souti, kasvoilla luottava, päättävä ilme, huulilla silloin tällöin värähtävä hymy ajatellessa: »Elä hätäile, minä tulen miesten kanssa» ja Marja juoksee vastaan, kaulaan käy, jo nyt kerran kaulaankin käy, ja sanoo: »Tulitpahan, Juha, etpähän jättänyt.»
Hän oli soma ja sievä, ja yhä enemmän aloin minä ajatella häntä. Ajattelin häntä kirkon penkissäkin ja lähdin vähän päästä hänen jälkeensä, kun saarnan loputtua näin hänen menevän ulos. Ja kun taas kokoonnuttiin venheen luo ja alettiin lähtöä laitella, niin sattui kuin itsestään, että me taas jouduimme vierekkäin samalle tuhdolle soutamaan.
Mennään maihin! Tahdotko? kysyy Shemeikka, ja venhe on lähellä rantaa. Hyppää! Vaan Marja vaipuu takaisin tuhdolle. Ei hän uskalla eikä ehdi ... eikä tahdokaan. Ja samassa on suvanto lopussa, niska nielee, venhe on uudessa koskessa. Nyt on horna! huudahtaa Shemeikka.
Ette syöneetkään kotona, sanoi Reeta ja nosti kalakukon veneen tuhdolle. Saaresta lähdettäessä rupesi Samppa vuorostaan perään. Ja muutenkin oli muhkeampaa olla miehenpuoli perässä, kun oli lähi talojen mentävä ja kirkkokin kohta lähestyi. Maantiekin kulki melkein lähi rantaa ja siellä ajoi kirkolle päin herraskärrit, niinkuin Reeta sanoi. Mikäs se tuo on, jota ne pitelevät ylhäällä? kysyi Viija.
He näkivät parhaaksi totella, minkä jälkeen minä asetin toisen pistoolin viereeni tuhdolle, mutta toista pidin edelleenkin viritettynä oikeassa kädessäni hoitaen peräsintä vasemmalla. Ohjasin nyt rauhallisesti sivu Rymättylän, joka puolen tunnin kuluttua oli jäänyt selkämme taakse. Milloin tarvitsi purjeita muuttaa, komensin vangit osoitusteni mukaan suorittamaan sen.
Hän oli sitonut hevosensa puun runkoon, vastasi kädellään veneen kokkaan, työnsi sen heti takaisin ja hyppäsi itse veneeseen istuutuen kapealle tuhdolle tytön viereen. Nyt tarttui tyttö toiseen airoon, nuorukainen toiseen ja molemmat alkoivat soutaa vastapäätä olevaa saarta kohti.
Siellä taas syksyllä tavattaisiin ja aina vastakin kulkiessa. Shemeikka on noussut ja istuutunut tuhdolle. Siinä huomaa hän lehvät, joilla venhe on koristettu. Semmoisia joutavia ne aina. Olisi edes jotakin syömistä. Shemeikalla on nälkä, ja ruumis on maatessa kuoleutunut. Hän katselee raukeasti ja kyllästyneesti etensä ja sylkäisee happamesti venheen pohjaan.
Sille sai lapsen, ei minulle, ei kai milloinkaan tahtonutkaan minulle eipä ei... Mutta saahan se talon... Venhe kolahti rantaan kosken alla. Marja nousi lapsen kanssa maihin, Juha jäi istumaan tuhdolle kuin siihen unohtuneena, airot vedessä ... saahan ne talon. Ei suku saa sitä siltä pois, kun sillä on rintapeillinen.
Venheeseen noustessa tarjoo hän Ellille kätensä, ja Elli ottaa sen vastaan. Sitten kehoittaa hän häntä istuutumaan, ettei kaatuisi, kun kokka irroitetaan maasta. Mutta kun Elli ei tule totelleeksi, typertyy hän venheen liikahtaessa tuhdolle, loukkaa kyynärpäätään ja saa vaivoin kyyneleensä pidätetyksi. Olavi istui perässä, pastori hänen kirstullaan alahangoilla ja Elli keskellä venhettä.