Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. toukokuuta 2025


LUCIUS. Puhutko täyttä totta, Servilius? SERVILIUS. Niin, täyttä totta, kautta sieluni! LUCIUS. Minä senkin pahuksen otus, kun saatoin itseni rahasta tyhjäksi näin otolliseen aikaan, jolloin olisin voinut ilmetä kunnon miehenä! Mikä onneton sattumus, että juuri eilispäivänä tulin ostaneeksi pientä joutavaa ja näin menettäneeksi suuren osan kunniaani!

Barbaarinkin haltuun voi uskoa itsensä." "Sinä et ole barbaari! Se, jonka tunne on syvä, ajatukset jalot ja ylevät ja joka voittaa oman itsensä palkiten kiittämättömyyden lempeydellä, ei ole barbaari. Hän on yhtä jalo ihminen kuin konsanaan joku Scipioista." Ihastuneena kuningas lakkasi soutamasta, joten venhe seisahtui. "Camilla! Näenkö unta? Puhutko sinä niin? Ja minulle?"

"Isaak", sanoi Cineas yhtäkkiä, "tahdotko tulla vapaaksi?" Isaak hykähti. "Vapaaksi!" hän huudahti eikä sanonut sen enempää. "Se on mahdollista." "Mahdollista! puhutko täyttä totta'? Päästä vapaaksi! Oi Cineas, minä mielelläni antaisin koko sen elin-ajan, joka lienee minulle suotu, jos vaan saisin olla vapaana yhden kuukauden niin, ainoastaan yhden kuukauden."

Semmoisia ei näe alttaritaulujenkaan kuvilla ja jos puheissanne satutte minuun, niin älä virka hänelle mitään olutpulloista, punssipulloista. Minä pyydän, älä, Luojan tähden, virka sanaakaan. Etkö?" "En, joll'ei kysy." "Puhutko sitte?" "Puhun; vähän minä valhettelemaan..." "Nyt on vasta helvetti!" Vihan vimmassa ja hammasta purren syöksyi Simo ovesta ulos. Maanantaina ryhtyi Topias toimiin.

Hän ei saa Juliaa etkä sinäkään! virkkoi Therese. Puhutko minun saamisestani, senkin tyhmyri? Luuletko, että minä menisin naimisiin taiteilijattaren kanssa, joka maalaa tauluja?... Luuletteko minua todellakin sellaiseksi pässinpääksi? Tuomari Arenius ei ole pässinpää, mutta hän suree vielä tänäkin päivänä Julialta viime vuonna saamiaan rukkasia, vakuutti Laura.

Samassa tuli Lind huoneesen, ja nähdessään nuo molemmat tytöt ystävällisesti istumassa kirjan ääressä, huomasi hän, kuinka ihmeellisesti yhdennäköiset he olivat, nyt kun Lailan päähime oli poissa, mutta kieltämättä oli Laila hänen sisartansa kauniimpi. "Puhutko sinä samegieltä?" kysyi Laila häneltä. "Kyllä puhun lapinkieltä." "Taitaako sisaresi lapinkieltä?" "Ei sanaakaan."

"Tuhannen pirua, sanotko, puhutko niin? kuka sinulle semmoisia tietoja on antanut?" sanoi Lauri hämillään ja puoleksi vihassa. "Sen on minulle sanonut se, joka on teidän tekonne tietänyt yhtä tarkkaan kuin te itsekin", sanoi leski vakavasti. Tuon sanan kuultuansa selkeni Lauri, joka lesken puhetten tähden oli joutunut jotenkin hämille.

»Glaukukselle on lieventävien seikkojen johdosta myönnetty muuan etu; hän saa käyttää aseenaan leijonaa vastaan samaa stilusta, jolla hän surmasi papin.» »Oletko nähnyt leijonan? Oletko katsellut sen hampaita ja kynsiä ja puhutko senkin jälkeen jostakin edusta? Miekkani ja kilpeni olisivat kuin kaislaa tai papyrusta tuon valtavan pedon kouristuksessa!

Voi! kadotus Mua huimaisee, mun nielee kuolema, Kuullessa sankar'rinnan sortuneen, Kadonneen toivomme ah kirvelee! Kuoleeko totuuskin? Ei! Elämää Himoitsee se ja valtaa maailman Perinnökseen. Sen himo kunniaan Hehkuilee vaan, ja voiton kruunuja Totuuden enkel' antaa armailleen Vaipuu ajatuksiinsa. Antille. Puhutko totta? Kerro vieläkin!

Minä tulin vain ilmoittamaan, että Handolin juuri kuoli ja että ehkä pitäisi lähettää hevosella ruumista noutamaan. Kuoli? Mitenkä? Kuinka? En tiedä, tapaturmastako vai halvauksesta ... en tiedä. Vaan se oli ehkä nemesis... Puhutko totta? Mutta sehän on kauheata. Lauri ja tytöt tulivat samassa ja kertoivat kiireesti ja hengästyneesti, toistensa suuhun puhuen, mitä oli tapahtunut.

Päivän Sana

soimauksillaan

Muut Etsivät