United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos jumala jollakin tapaa vaikuttaa maailman hallintoon, on tämä varmaan ollut hänen sallimansa. Sinä näet siis, että minäkin saatan lausua jotain valitusta kansasta. Minua pahoittaa, että minun on täytynyt kehua; mutta sinä olet pakoittanut minua siihen." "Jalo Cineas, kaikki, mitä sinä olet puhunut, on totta", vastasi Isaak tyynesti. "Mutta sinä et ole puhunut kylläksi.
Tästä Cineaskin puhui", lausui Labeo, mietiskellen. "Minä en ajatellut sitä, mutta asia näyttää nyt vaaralliselta. Luuletko siis Isaak, että Tigellinus lähetti hänen pistämään kartanoani tuleen?" "En", vastasi Isaak; "päinvastoin minä luulen, että Hegio teki sen itsealtaan." "Mutta kuinka tämä saadaan toteen? Kuka näki, että hän sen teki?" "Ei kukaan." "Sitä ei siis saada todistetuksi." "Ei."
"Israel!" huudahti Isaak syvästi liikutettuna; "isänmaa, kansakuntani; niitä minä rakastan ennen kaikkia, niitten hyväksi minä ilolla uhraan henkeni." "Israel", lausui Cineas surullisesti; "etkö sinä tiedä, että maanmiehesi kaikkialta perääntyvät Roman armeijain edestä?" "Juuri sentähden minä tahdon yhdistyä heihin" "Jos sinä sen teet, elämäsi ei kestäne kuukauttakaan." "Minun henkeni on arvoton.
Cineas kummastui, kun hän kuuli tämän, mutta silmänräpäyksen ajatteleminen sai hänen havaitsemaan, ettei se ollutkaan mitään ihmettä, että jollakulla kansakunnalla oli kirjallisuus, jota se piti suuressa arvossa. "Mitä kirjoja ne ovat?" hän kysyi. "Meidän pyhät kirjamme", vastasi Isaak. "Ovatko ne runollisia?" "Ne ovat sekä runollisia että suorasanaisia."
"Jatka! jatka!" huudahti hän, kun Isaak taukosi; "taikka ei herkeä ala uudestaan ja lausu monta kertaa kaikki päästä päähän, kunnes olen kiinnittänyt nämät kummalliset sanat mieleeni." "Kyllä, Cineas", lausui Isaak; "mutta nämät virret ovat ainoastaan vähäinen osa noista useista muista, jotka ovat elämäni tuki ja lohdutus; eikä ainoastaan minun elämäni, vaan koko poljetun kansakuntani."
"Niissä on kaikissa vaan yksi aine", sanoi Isaak; "mutta koska tämä aine on ääretön, on laulujemme sisältö alati vaihtelevaa." "Mikä tämä ääretön sisältö on?" kysyi Cineas, ainoastaan puoleksi häntä ymmärtäen. "Jumala!" vastasi pitkäänsä Isaak kavahtavalla kunnioituksella. "Meidän kielessä ei ole sallittu lausua tätä ylevää nimeä."
Sen muurit kohoavat ilmaan jyrkkien kallioin rinteiltä. Se on kaukana rannikosta." "Mutta, jollei kansalla ole ruokavaroja tarpeeksi, kuinka sitten?" "Ei mikään piiritys voi kestää niin kauan, että se saattaisi asukkaat nälänhätään", vastasi Isaak luottavaisesti. "Kaupungin puolustajat häiritsisivät alinomaa piirittäjiä.
"Ei", vastasi Isaak. "Meillä ei ole mitään epillistä runoelmaa. Meidän vanhin historiamme ei kuitenkaan: aineensa puolesta eriä suuresta epoksesta. Sen sisältö on mitä korkeinta ja tärkeintä voi käsittää. Se kertoo, kuinka kaikkivaltias loi maailman; ja kuinka ihmiset syntyivät. Se kuvailee aikaisinten vuosisatojen tapauksia ja näyttää, kuinka kaikki ihmiset juontavat alkunsa samasta lähteestä. Se laatii kansakuntamme kummallisen sukuperän ja ihmeellisen historian. Kukaties sinun mielesi joskus tekee lukea tätä historiaa. Minä voin vakuuttaa sinulle, että siinä on paljon opin ja kummastuksen aihetta myöskin semmoiselle mielelle kuin sinulla on.
"Minä en ymmärrä tätä", lausui Labeo. "Kuinka kartanoni itsestänsä syttyi? Kuinka se niin pian leimahti ilmi tuleen?" "Se ei syttynytkään", vastasi Isaak salaisella viittauksella. "Kuinka niin? Mitä sinä tarkoitat?" "Minä luulen, että se pistettiin tuleen." "Pistettiin tuleen!" "Niin." "Kuka olisi uskaltanut tehdä sen?
Kyynelet kiilsivät Helenan silmissä. "Mitä sanoja nämät ovat?" hän huudahti. "Isä meidän;" ja, pannen kätensä ristiin, seisoi hän kuunnellen, samalla katsoen ylöspäin, ikäänkuin olisi hän himmeästi ajatellut, että hän saisi sillä tavoin nähdä "Isän." Isaak. Kun rukous päättyi, odottivat he äänettöminä jotakin vielä. Mutta muita rukouksen sanoja ei kuultu.