United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahdessa rivissä molemmin puolin katua huoneen edustalla seisoivat herrain vaunut. Kaikki palatsin huoneet olivat juhlallisesti koristetut. Loistavin ja valituin seura tunkieli niissä edestakaisin, kaikki Parisin ylimykset, oppineet ja jalo-sukuiset olivat tänä iltana koolla taiteilijattaren luona.
Toisella taas, joka tummilla, leimuavilla silmillään kiihkeästi seurasi nuoren taiteilijattaren työtä, olivat laihat, keltaisenkelmeät, jyrkkäpiirteiset kasvot, korpinmusta tukka ja kummassakin poskipäässä taudinomainen punainen pilkku, mikä suureni ja pieneni hänen eri mielentilojensa mukaan.
Ja yhä hehkuvammaksi kävi taiteilijattaren innostus; yhä suuremmalla ja jalommalla vapaudella liikkui hän puvussansa. Kerran, kun hän kovassa kiivaudessansa kääreytyi vaippaansa Polyphanten edessä ja seisoi siinä rivakkaana, ylpeässä ryhdissä täydellisenä vanhan-ajan ihanimpana muistopatsaana, niin silloin pääsi katsojain sydämmellinen ihastuksen raivo irti.
Kuitenkin oli kreivi tehnyt nuoren taiteilijattaren kanssa sopimuksen, jonka mukaan viimemainittu sitoutui tarjoamaan hänelle kaikki valmistamansa maalaukset, joista rikas ostaja kunnioituksesta hänen taidettaan kohtaan maksoi sellaisen hinnan, että itse Rafael olisi sen johdosta joutunut epätoivoon.
Pitikö sen pedon, vanhuuden, merkitsemään sinunkin vuottes määrä?" "Pois, pois!" huusi hän käskeväisesti ja siveli kädellänsä otsaansa. "Pois, te rypyt ja vuodet! Kruunun pitää koristamaan tätä otsaa. Miksi siis röyhällätte sen kirkkautta?" Mutta voi! Rypyt eivät peräytyneet pois mainion taiteilijattaren käskystä. Ne jäivät paikoillensa ja kokoontuivat, kuin kummitukset hänen otsallensa.
Muuten arveltiin yleisesti, että kreivi ja kreivitär olivat testamentissaan suurehkolla summalla muistaneet kauniin taiteilijattaren vastaista toimeentuloa ja onnea. Herra kreivi on suvainnut kutsua minua, virkkoi Kron, kumartaessaan leposohvalla istujille. Olen, ystäväni, vastasi kreivi.
Hän ei saa Juliaa etkä sinäkään! virkkoi Therese. Puhutko minun saamisestani, senkin tyhmyri? Luuletko, että minä menisin naimisiin taiteilijattaren kanssa, joka maalaa tauluja?... Luuletteko minua todellakin sellaiseksi pässinpääksi? Tuomari Arenius ei ole pässinpää, mutta hän suree vielä tänäkin päivänä Julialta viime vuonna saamiaan rukkasia, vakuutti Laura.
Laivan musiikkisalista kuului luoksemme ihan selvästi nuoren italialaisen taiteilijattaren laulunsävelet: »Ohé mi Carlo, ohé mi Carlo, perch'u distrugger accusi?» Hra Nierot oli koko Välimeren-matkan pyörinyt tämän varsin myötämielisin elein liikkuvan, yksinäisen naisen kintereillä.