Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Herra Jumala, sinähän puhut aivan samalla äänellä kuin Hannakin. Hanna on siitä löytänyt rauhansa ja onnensa, ja minä luulen, että ... että Hagman on myöskin. Kaarinan ääni värähti niin merkillisesti, että ruustinna säpsähti. Onnensako? Sitäkö se on? Sen puutteessako ne ? Sitäkö ne hakevat? Rauhansako? Ja onnensako? Ei ainakaan siltä näytä kuin he olisivat sen löytäneet.
Ja muidenkin silmistä oli Antero jo puhuessaan nähnyt, että he hänet käsittivät. Kerromme kohta huomenna Snellmanille sinun aatteestasi! Mikset puhunut siitä äsken? kaikille Snellmanille ja Lönnrotille? Enhän minä ... en minä osaa puhua. Tekö ette osaisi puhua! sanoi Kaarina. Herra Hagman, mistä te sen aatteen saitte? huudahti Naimi. Me rupeamme opettamaan, lukemaan kansalle Kalevalaa.
Ja sitten istuivat he siihen kaikki keinumaan ja ilakoimaan, ja kun ruustinna ilmaantui parvekkeelle, huudettiin hänelle: Katso, mamma, katso, mitä olemme tehneet! Millä ihmeellä te jo olette ehtineet? Maisteri Hagman haki poikain kanssa puut, ja me pystytimme ne yhdessä. Muitakin ilmaantui siihen. Tänne eivät saa tulla istumaan muut kuin herra Hagman ja pikkupojat ja minä. Tämä on meidän!
Huomenna olemme siis mies ja vaimo. Ja me lähdemme heti kohta täältä. Jos tietäisit, kuinka ikävä minun on ollut täällä. Isä, äiti, sisaret, Lauri ja kaikki se erimielisyys minä yhteen aikaan itkin joka ilta, ennenkuin nukuin, ja ajattelin vain: jos pian tulisi kesä ja sinä saapuisit! He näkivät Anteron menevän. Mikä mies hän oikeastaan on tuo Hagman?
Voi, kuinka hauskaa! Me juur'ikään tulimme! Uimaanko? Mutta teillähän ei ole lakanaa! Täällä on teille uimalakana, herra Hagman! huusi Kaarina verannalta. Joudu! huusi Robert ja tarttui häntä käsipuoleen. Ja pyrynä he riensivät rantaan. Elkää viipykö kauan, päivällinen odottaa! huusi Kaarina jälkeen. Antero oli yht'äkkiä kuin seitsemännessä taivaassa ja meni hyppäämällä portista yli.
Et kai sinä voi vaatia, että hän ottaisi sinut avosylinkään vastaan. Niinkuin sinä, mamma... Ruustinna ei ollut kuulevinaankaan. Pappa on vanha yliopiston opettaja, ja sinun pitäisi ymmärtää, että se sentähden koskee häneen kahta kipeämmin, että hänen poikansa... Ai-jai, näitä mammaa mainioita piirakoita ja tätä ihanata Savon piimää! Kaarina, tuo lisää! Eikö saa luvan olla vielä, herra Hagman?
Joko ne lähtivät? kysyi rovasti ruustinnalta, joka istui tavallisella paikallaan ruokasalin ikkunan ääressä. Eivät ne vielä, mutta kohta kai lähtevät. Ja minne ne menevät? Eivät ne vielä kuulu tietävän. Ehkä menee Hagman sisarensa luo Korpivaaraan ja Lauri Oton luo, vai mennevätkö ehkä molemmat Korpivaaraan. Ja mitä ne siellä?
Sinä et tiedäkään, Thure on matkustanut oppimaan suomea sen Karin luo, josta kirjoitit sedän suureksi harmiksi. Se oli sekin sitä samaa Snellmania! Robert! torui ruustinna, joka oli istuutunut Anteron viereen ja viittasi päällään vieraskamariin. Niin, Snellmanin kylvöä, sitä se juuri onkin ... sanokaa, maisteri Hagman, eikö ole kauheata, mitä Robert aikoo tehdä? Elä nyt, mamma...
Antero Hagman ja Risto Tolonen. Rovasti oli jo noussut maihin ja levitteli verkkojaan virepuille. Hän oli pitkä, roteva vanhus, vankkavartaloinen, ryhdikäs, liikkeet laajat, tummaverinen ja nenä pitkä; puettuna keskeltä vyötettyyn puseroon, jalassa lyhytvartiset lapikkaat ja päässä patalakki, jonka laitain alta pisti esiin harmaata tukkaa tuuheana pensaana.
Oli ollut eräs tyttö, jolla oli sulhanen. Niin, niin se tyttö oli juossut koskeen sentähden, että julma vouti oli hänet ryöstänyt, mutta sulhanen löysi ruumiin ja hautasi kauniiseen saareen ja soitti siinä kanneltaan ja laski sen sitten kuin seppeleen hänen haudalleen, voi, voi, kuinka se on liikuttava tarina! Tehkää siitä runo, herra Hagman! Runoko? Minäkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät