United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lokakuun 31 päivän aamulla kello 4 saimme muuton etuvartijaketjussa ja tulimme vähän matkaa takaisin päin erään pienen ojan varrelle joka juoksee sen avaran kentän lävitse, mikä eroittaa Dubniak'it toisistansa. Tähän pystytimme telttamme ja vähän ajan perästä jo nukuimmekin niissä, makeassa unessa. Se olikin hyvään tarpeesen, kun ei oltu saatu kahteen vuorokauteen ensinkään nukahtaa.
Harmitti sentään vähän, kun Turkkilaiset noin salakähmässä pääsivät pakoon, selkäänsä saamatta. Asentopaikka otettiin lähelle erästä niistä linnoituksista, joita yhteen oli neljä, kaksi kummallakin puolen kylää. Tänne pystytimme telttamme ja rupesimme levolle. Marraskuun 2 päivän aamulla muutimme vähän asentopaikkaa, kylän pohjoispuolella olevan varustuksen luokse.
Tänne pystytimme telttamme ja rupesimme levolle. Vaan mitäs ollakaan. Ehtoolla tuli käsky että meidän komppanian piti lähtemän etuvartioksi eräälle hyvin korkealle ylängölle vähän matkaa kylästä. Kapteenimme Bremer asetti itse joka ainoan vahtipaikan ja neuvoi tarkasti, kuinka olisi meneteltävä, jos vihollinen tekisi päällekarkauksen.
Siitä sovittiin "pitkän tikun vedolla", kenen oli vuoro mennä penkin alle. Fradeschdin pysäyspaikalta marssimme vähän matkaa eräälle ylängölle, otettuamme kaiken tavaramme junasta mukaamme. Täällä asetuimme leiriin ja pystytimme telttamme, joissa sitten sopi oikoa kangistuneita jäseniämme. Ilma oli sangen lämmin ja ihana sekä kaunis näköala Donavalle Giurgevoon ja Rustschukiin päin.
Telttamme pystytimme kylän vieressä olevalle pellolle ja sen tehtyämme rupesimme syömään mitä kukin pussistansa parasta löysi; tosin ei tarvitse kenenkään luulla että sieltä mitään herkkupaloja tuli esiin, vaan sen sijaan kuivia korpun palasia. Tähän kylään oli myös saapunut samaan aikaan pari armeija-rykmenttiä, yksi rykmentti punasia husareja ja kaksi patteria tykistöä.
Ja sitten istuivat he siihen kaikki keinumaan ja ilakoimaan, ja kun ruustinna ilmaantui parvekkeelle, huudettiin hänelle: Katso, mamma, katso, mitä olemme tehneet! Millä ihmeellä te jo olette ehtineet? Maisteri Hagman haki poikain kanssa puut, ja me pystytimme ne yhdessä. Muitakin ilmaantui siihen. Tänne eivät saa tulla istumaan muut kuin herra Hagman ja pikkupojat ja minä. Tämä on meidän!
Vähitellen pystytimme saaren joka kulmalle hätämerkiksi monijatkoisia, lujilla juurilla yhteen sidottuja riukuja, joiden päihin panimme paitojamme liehumaan, niin että ne keksityiksi tulisivat, miltä puolelta purjehtijat kulkisivatkin.
Yösijalle saavuimme lähelle erästä Petrev nimistä kylää äsken mainitun pikkuvirran rannalle; sinne pystytimme telttamme ja panimme levolle. Marraskuun 17 päivän aamulla jatkoimme matkaamme eteenpäin. Paikkakunta oli yhtä somaa ja kaunista, sillä eroituksella vaan, että vuorisolat tulivat aina jyrkemmiksi, mitä enemmän lähenimme isoa Balkania.
Vielä vähän kuopakkaisiksikin, sitte levitimme oljet alle ja pystytimme teltat päälle sekä teimme nuotiot siihen lähelle, että sopi teltasta pujahtaa lämmittelemään koska vaan halutti, ja niin olivat meidän oivat yösijamme valmiina.
Sinne pystytimme telttamme ja rupesimme hiukan huokaamaan, kunnes nousimme ylös ja koetimme hankkia puita nuotiotulia varten. Suurella vaivalla löysimme vähän varpuja, että saimme edes kiehauttaa teevettä ruumiimme lämmikkeeksi. Koko tämänkin päivän satoi vettä, ei siis ollut aivan hupainen oltava. Koko päivän ja seuraavan yön lepäsimme samassa paikassa.