United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin ollut jo tarpeeksi hämilläni tullessamme kalkkimurrokselle, vaan nyt tämän kummallisen matkan tehtyämme, minä aloin hieroa silmiäni ja ihmetellä, olinkohan todella sama Louis de Laval, joka äskettäin oli tullut Ashfordista, vai oliko tämä unta, joku Pigault Lebrunin seikkailuja.
Se tyydytyksen tunne, jota ne kokevat, jotka pysyvästi noudattavat hyvettä, on sielussa vakautunut tila, jota kutsumme omantunnon rauhaksi. Mutta se tunne, joka uudelleen herää juuri tehtyämme jonkun teon, jota pidämme hyvänä, on mielenliikutus, nimittäin ilon laji, jota pidän kaikista suloisimpana tunteena, koska sen syy on yksinomaan meistä itsestämme riippuvainen.
Tehtyämme siis tämän saarivaltion verolliseksi meille, josta tosin valtani laajeni, mutta josta ei kunniani, asukkaiden petturuuden tähden, juuri suuria voittanut, nostimme me ankkurin ja muutaman päivän onnellisen ja mieluisen purjehtimisen perästä saavuimme me Metsendoren rantojen näkyviin.
Tämän tehtyämme eli syötyämme panimme pahnain päälle maata mainittuun navettaan ja uneksimme sitte hauskoja, herttaisia unia, kotimaastamme ja suurista, loistavista voitoistamme, jotka olimme voittavinamme j.n.e. Tammikuun 18 päivän aamulla lähdimme mainitusta kylästä marssimaan Filippopolia kohden.
Lyöttäydyimme nyt taas yhteen ja viivyttyäni ainoastaan muutaman päivän Tukholmassa lähdimme pienehköllä aluksella Suomen vesille. Risteiltyämme siellä ja täällä saaristossa, tehtyämme kaikenlaisia pieniä palveluksia Ruotsin laivastolle sekä hätyytettyämme yksinäisiä vihollisen aluksia saavuimme kesäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä Hiittisten saaristoon.
Tehtyämme temppelimuurien sisäpuolta samanlaisen kierroksen olimme varmat siitä, että käytävä, josta olimme tulleet, oli ainoa tie temppeliin. Se tie oli nyt sulkeutunut. Kävimme vielä kerran yrittämässä, eikö ovea tältä puolelta saanut avautumaan. Turha toivo. Ainoa toivomme oli nyt, että Herra niin johtaisi Akmedin veljiä, etteivät eksyisi lukemattomiin sivukäytäviin.
Kartanolle tultuamme huomasimme, kuinka porstuan owipielistä kaksi hentoa olentoa salaa tirkisteli meihin, mutta kun me tulimme lähemmäksi, wetääntyiwät he ujostellen pois. Me astuimme prowastin wirkahuoneeseen ja tawallisen terwehdyksen tehtyämme, sanoin hänelle isäni terweiset.
Minun maanmieheni olivat varustaneet itsensä polttopuilla ja hiilillä lämmittääkseen teekeittiötä, joka heillä oli mukana. Tehtyämme tulen alkoi toinen suomalaisista, Mikkel Matvejeff niminen seppämies, keittämään kalaa. Toinen, Taneli Ivanoff eli Saari, työskenteli teekeittiön kanssa. Sill'aikaa kävelin minä arolla hengittämässä sitä ihanaa tuoksua, joka illalla täytti koko ilman.
En ole huutanut teille, sanoin aivan likelle tultuani, saanko nyt puhua? Puhukaa vain, herra. Hyvää iltaa sitten, ja tässä on käteni. Hyvää iltaa, herra, ja tässä on minun käteni. Sen tehtyämme astuimme molemmat rinnatusten hänen koppelilleen, avasimme sen, panimme oven kiinni ja kävimme valkean ääreen istumaan.
Mutta Ville löi isäntää olalle ja sanoi: Vai on Jaska pitänyt sanansa kuin mies. Luottakaa te vain Kyttyrä-Jaskan lupauksiin! Ville ei pitänyt tämän talon väestä. Olimme käyneet talossa kahvia juomassa. Tämän tehtyämme rupesimme lähtöä puuhaamaan. Venesatamalle mennessämme lyöttäytyi talon vanha ukko minun seuraani.