United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta sittenkuin julkinen puhuminen ja isänmaalliset puheet olivat joutuneet pois muodista, jatkoimme me juomista totuttuna seurustelutapana keskenämme. Se tuotti meille hauskuutusta. Tulevaisuus oli niin minun, niin varma minä siitä olin, että katsoin voivani juoda vaikka kolme vuorokautta yhtämittaa, ilman että sillä asialla oli vähintäkään vaikutusta oikeaan elämääni.
Muutamassa tunnissa väsyy niin katselemiseen, että on melkein tylsistynyt ja välinpitämätön kaikki kaikesta. Täytyy olla jotakin oikein eriskummaista, mikä edes voi itseensä kiinnittää huomiotamme. Sen tähden tyydyimme jättämään koko komeuden jo toisena päivänä ja jatkoimme matkaamme Moskovaan. Kuten höyrylaivoilla, samoin myöskin on rautateillä Venäjällä hiukan toisin kuin Suomessa.
Kun sfinksi oli tätä samaa kivilajia, ymmärsimme, että olimme nyt saapuneet siihen paikkaan, jota olimme etsineet. Jos olisi vielä ollut jotain epäilystä tässä asiassa, poistui tämä pian kokonaan. Sillä kun jatkoimme matkaa pitkin puron vartta etsien sopivaa leiripaikkaa, tulimme paikkaan, jossa oli kaksikymmentäneljä suunnattoman suurta pylvästä vierekkäin järjestettyinä vuoren juurelle.
Jatkoimme matkaamme herkeämättä, rajan poikki, maanselän yli, ja vasta toisessa maassa, kauas erillään siitä onnettomasta maasta, puutarhasta, jossa Fanny minut varjottomaksi huomasi, suostuin pysähtymään muutamaan syrjäiseen kaupunkiin, jossa oli kylpylaitos, vaan kylpyvieraita varsin vähä.
Ainoastaan meille keskimäisille riitti vauhtia ja me puhkaisimme tummempana juovana läpitse ja jatkoimme juoksuamme alamäkeen, iloisina kun näinkin erkanimme ja kun olimme verrattain vähän tahraantuneet. Sanomaton pauhu ja porina takanamme pani meidät kuitenkin epäilemään, että lätäkön vesi oli käyttänyt hyväkseen pientä ja vain meille aijottua väylää, ja tuli nyt alas ihan kintereillämme.
Pienenä vetosena jatkoimme tyytyväisesti lorikoiden juoksuamme, pysähtyen silloin tällöin, paisahtaen ja taas pulpahtaen eteenpäin. Joskus piti pärskähtääkin, kun sattui esteitä. Mutta tämä vain auttoi meitä: pärskähdyksessä jäi meistä paljon vettä pois, me yhä kapenimme, yhä hiljensimme vauhtiamme ja silminnähtävästi yhä selvisimme kirkkaammiksi.
Me jätimme nämät noidutut vesisäiliöt ja jatkoimme matkaamme erästä yksinäistä hevos-aasien polkua ylös, joka koukerteli kukkulain välitse, ja olimme kohta jylhäin ja oneiden vuorten keskellä, joilla ei ollut puuta merkiksikään, ja jotka vaan siellä täällä olivat niukalla vihannalla peitetyt.
Sittenkuin Margareetta sisähuoneesen maata pannut oli, tehin minä sammalista itselleni sijan joita minä yhdestä nurkasta löytänyt olin, niin ettei kukaan voinut hänen kamarinsa ovelle tulla minuun koskematta; ja makasin minä nyt tämän yön hyvin, ja seuraavana aamuna me matkaamme jatkoimme.
Näiden läpi pienoinen puro oli uurtanut äkkijyrkän väylänsä. Kyllä siinä sai kavuta, ennenkuin päästiin puron uomaan, jota pitkin jatkoimme matkaa sadan jalan verran ja saavuimme ison aukon kohdalle. Hevin ei huomannut mitään, mikä olisi osoittanut tuon aukon olemassaoloa, eikä se liioin ollutkaan aivan jokapäiväinen aukko.
Mutta kyllä vaivani palkitsi se ilo, jonka sain kirjeen sisällöstä, huomattuani siinä paljasta myöntyväisyyttä. Jokainen vaivaloisesti selville saatu sana oli mielelleni makeampi kuin hunaja. Kirjevaihtoa jatkoimme sittemmin yhtä vaivaloisesti. Rakkaus lisäsi rohkeutta niin, että pian toimitin keinoja parempaankin seurustelemiseen. Se tuntui niin hyvälle, että olin aivan imeltyä lemmen hurmeesen.