United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helmikuun 7 päivän aamulla k:lo 1/2 9 jatkoimme marssiamme eteenpäin. Ilma oli hyvin lämmin, aurinko paistoi etelämaan kuumuudella ja me kun olimme liian vahvassa vaatetuksessa, päällystakit asetakkien päällä; jolla samalla puvulla olimme tarjenneet 25 asteen pakkasessakin.
Me marssimme kylän ohitse ja mainitun joen ylivievän sillan yli sekä asetuimme asentopaikkaan lähelle jokirantaa. Tänne pystytimme telttamme sekä asetimme kaikki tarpeelliseen kuntoon, jonka jälestä paneusimme maata. Tässä olimme vielä 15:n päivänkin. Marraskuun 16 päivän aamulla kello 7 jatkoimme marssiamme eteenpäin. Maantie oli muhkean leveä, hyväksi kivitetty ja tasotettu.
Mutta Fredrikan kanssa me päätimme yksimielisesti, että tämä summa oli meidän vähäisiin vaatimuksiimme nähden liian suuri; me emme saata sitä pitää omanamme. Me panimme entisetkin rahat muitten joukkoon, pidimme nyt rahoista parempaa huolta, ja jatkoimme matkaa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ihastuneena vastaan-otti vanha äiti meidät ja siunasi meitä, Aarre annettiin hänen talteensa.
Mutta tuo rettelö viivytti meitä kuitenkin siksi paljon, että ilta oli jo joutunut ja me katsoimmekin senvuoksi mukavimmaksi lykätä lähtömme seuraavaan päivään. Jatkoimme matkaa sitten aamulla 6 päivänä heinäkuuta. Kun olimme ennättäneet noin penikulman päähän Loviisasta, alkoi sieltä kohota sakeaa mustaa savua, joka yhä sakeni ja näytti yhä kamalammalta kuta lähemmä kaupunkia me tulimme.
Niin jatkoimme matkaamme ja puolenpäivän aikaan saavuimme Loimijoen kirkolle, jossa ensiksi ajoimme nimismiehen talolle. Kohta kun pääsimme pihalle ja laskeuduimme hevosten selästä, ehätti nimismies luoksemme ja sanoi: »Ollapa teitä nyt viisi tai kuusikaan miestä, niin saisitte suuren joukon rahoja.» »Mistä niin ja millä tavoin?» kysyin minä.
Vielä yksi ryhtymys ja se on ilman epäilyksettä, että silloin lopetamme kunnialla päälle pannun työmme Keisarin ja isänmaan kunniaksi. Nikolai." Tammikuun 13 päivän aamuhämärässä k:lo 6 jatkoimme matkaamme eteenpäin.
Tästä läksimme rientämään eteenpäin klo 9 j.pp., kunnes 22 päivä k:lo 8 e.pp. saavuimme Korneschtiin, joka on muuan pysäyspaikka vielä Venäjän puolella; täällä viivyimme noin 6 tuntia, jolla ajalla aterioitsimme, ja sen jälestä jatkoimme matkaamme eteenpäin.
Ne synnyttivät minussa kotitunteen semmoisen kuin äitini viimeisen rukouksen jälkeen minun kanssani en mistään sanoista ollut tuntenut. Kuinka mielelläni minä olisin suonut, että Hugh olisi ollut siellä! Kun taas jatkoimme matkaamme, kysyi setä Beauchamp, minkä tähden minä näytin niin yksivakaiselta.
Polttavan helteen sivumentyä me jatkoimme matkaamme pensas-aitain välitse, joita aloe-pensaat, indialaiset viikunapuut ja itsestään kasvavat puutarhametsiköt muodostivat, ja saavuimme viimein, auringon laskulla, Granadan porteille.
Noin parin tunnin levähdyksen perästä jatkoimme matkaamme eteenpäin, ja oikein aika pitkää askelta sitä otettiinkin koko ehtoopuolen päivää, kunnes auringon laskun aikaan tapasimme suuren pakenevan turkkilais-kolonnan lähellä Adokiöin kylää, Maritza virran toisella eli etelä-puolella, jotka siellä polttivat kyliä ja tekivät yhtä ja toista pahaa.