United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joki oli jo jäässä, mutta ei kantanut hevosia. Minä jo huolestuin mutta tataari ei ollut neuvoton. Hän ajoi jokirantaa niin kauvas kunnes tulimme paikkaan missä virta oli niin väkevä ettei mitään jäätä löytynyt. Sinne ohjasi hän nyt hevoset suoraan virtaan. Ensin putosivat etupyörät ja sitten takapyörät aika kolauksella. Alaspäinhän menee aina helpommin mutta ylöspääsy on vaikeampaa.
Mitä he sitten aikoivat tehdä, voitiin ainoastaan arvaamalla arvata, sillä Käärme ei ollut enää malttanut pysyä paikallaan ja tarkastella heidän hankkeitaan, vaan kiirehtinyt ystäviensä luokse. Muutamista heidän viittauksista ja liikkeistänsä päättäen oli hän kumminkin sitä mieltä, että he aikoivat seurata jokirantaa alaspäin, vaan sitä hän tietysti ei voinut varmaan sanoa.
Siten oli tuttavuus solmittu ja he selittivät että meillä kaikilla oli sama usko. Kävelimme laivaa odottaessamme jokirantaa pitkin ja oli meillä suuri vaiva itsemme suojelemisessa hyttysiä vastaan, jotka hätyyttivät meitä. Eivät ainoastaan maalla kävellessämme vaan myös pristanin odotussalissa vaivasivat hyttyset.
Me marssimme kylän ohitse ja mainitun joen ylivievän sillan yli sekä asetuimme asentopaikkaan lähelle jokirantaa. Tänne pystytimme telttamme sekä asetimme kaikki tarpeelliseen kuntoon, jonka jälestä paneusimme maata. Tässä olimme vielä 15:n päivänkin. Marraskuun 16 päivän aamulla kello 7 jatkoimme marssiamme eteenpäin. Maantie oli muhkean leveä, hyväksi kivitetty ja tasotettu.
Monin paikoin ei voinut nähdä oikeata eikä vasenta jokirantaa, toisinaan oli vaikeata pysyä virran uomalla, jonka vuoksi asetuttiin ankkuriin pimeimmäksi osaksi yötä. Jos ei olisi siellä täällä nähnyt puita pistävän esiin vedestä, olisi luullut olevansa merellä. Matkatovereina oli minulla pari unkarilaista ja yksi tataarilainen.