Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Korpi oli sakeaa, puut korkeita ja tuuheita, ja tiheimpään kuuseen lentää Tapion kukko, katselee sieltä maurottaa, pää kallellaan ja nokkaansa väliin hipaisten huomatessaan puitten juurilla paarustelevan vaanijan, joka ei näe, vaikka hänet nähdään. Liian laiska on lentoon lähtemään raskas lintu, puun maltoa vain kiertää sitä mukaa kuin toinen puuta kiertää.
Mutta tuo rettelö viivytti meitä kuitenkin siksi paljon, että ilta oli jo joutunut ja me katsoimmekin senvuoksi mukavimmaksi lykätä lähtömme seuraavaan päivään. Jatkoimme matkaa sitten aamulla 6 päivänä heinäkuuta. Kun olimme ennättäneet noin penikulman päähän Loviisasta, alkoi sieltä kohota sakeaa mustaa savua, joka yhä sakeni ja näytti yhä kamalammalta kuta lähemmä kaupunkia me tulimme.
Sillä tiedättekö, se on semmoinen maa, jossa kahvi on niin sakeaa, että lusikka pysyy kupissa pystyssä, ja kun he kaatavat kermaa sekaan, niin heidän täytyy sitä keritsimillä leikellä.
Maria, nähtyään lehmänsä pilvenä häärivän hyönteisparven hätyyttämänä, ryöpsähti maahan polvilleen ja edessään olevan pienen kannon juureen teki tuomistaan kannon palasista ja tuohikäppyrästä tulen ja kattoi sen maasta kynsimillään sammalilla ja turpeilla, joten se rupesi tupruttamaan sakeaa, harmaata savua.
Ja ennen kaikkea johtui hän ottamaan selvää tärkeimmästä: morsiamen taloudellisista avuista, säästäväisyydestä, kyvystä tulla vähällä toimeen, mutta että kuitenkin keitto olisi sakeaa, eikä silkkaa vettä. Siinä höyryävää teetä hörppiessään hän siis alkoi rauhallisesti tutkia: A, vot Annushka... Tarkoitan... Kuin suurella rahalla keität perheelle borshin? Eh? Eräs venäläinen soppalaji.
Keskiyön aikana ehtivät he vaaran laelle, joka oli kallioinen ja jylhä, kasvaen paikoitellen sakeaa läpipääsemätöntä näreikköä. Hiihdellen edestakaisin ikäänkuin etsien jotakin pysähtyi Panu viimein korkean yksinäisen kiven juureen. Tässä levätään vähän, viekööt vihurinsa, jos voivat, meidän täytyy näyttää, ettei pelätä.
Kun tuuli viuhui liikuttaen sakeaa vettä laineiksi, muistutin minä mieleeni entistä pitkää matkaani tämän äärettömän tasangon yli. Miehet sousivat ääneti ja matalammilla kohdin huomasin vedessä pajupuitten ja raitapensaitten pitkiä oksia. Syrjemmältä kohosi kohta kumpu, joka minusta tuntui tutulta; minä huusin miehille, että taukoisivat ja kääntäisivät sinnepäin.
Muut tekivät samoin sitä myöten, kun olivat saaneet itsensä ravituiksi. Sitte seurasi ainoastaan erilaisia hengähdyksiä, vieläpä kuorsauksiaki. Silmätkäämme hiukan ympärillemme ystävien levähtäessä. Lännessä näemme aavan meren Pohjanlahden idässä sakean pajuvarvikon, pohjoisessa ja etelässä sakeaa niittyä niin kauas kuin silmä kantaa. Olemme siis keskisen Pohjanmaan heinävällä rannikolla.
Kahvikin pitää olla väkevää kuin tulta, kerma sakeaa kuin tervaa ja sokerit suuria kuin rotan päitä. Oli siinä muitakin, jatkoi Maija. Ei ole Riikassa sen veräjän tukkijaa, minkä minä tukin. Ajatelkaas, kun oli isännän selän kirvestänyt, että makasi maassa makkarana ja enemmän silmäterään sieti koskea kun selkään.
Hän leppyi kuitenkin osaksi omasta sukkeluudestaan, osaksi siitä kun Kaisa pesi kuppiparin ja sitte lautasella tarjosi hänelle sakeaa, sikurisekaista kahviansa. Viimein joutui Jaakkokin kotiin ja kehui vallesmannin hevosessa olevan "vähän juoksijan vikaakin." "Mistäs sen tiedät, vai koettelitko sinä sitä."
Päivän Sana
Muut Etsivät