United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pylvästen pituus oli nyt kolmekymmentä metriä, mutta paksuus vain vähän kolmatta metriä. Yksi oli keskeltä katkennut. Jatkoimme kulkua puron vartta vielä kappaleen matkaa, jolloin rupesi näkymään järvi. Puro tuli siis, kuten olimme arvanneetkin, järvestä. Laskupaikka oli ihan vuoren juuressa. Vuori nousi vielä jyrkempänä järvestä kuin maan puolelta.
Mutta juttelimme lankeemuksestakin, varsinkin ryyppyjen alulla, ja hankkeistamme vielä nousta sillä se mieli meillä aina pysyi. Yhdessä moitiskelimme nykyistä tilaamme, mutta yhdessä myös jatkoimme hummaavata elämää. Meillä oli kuitenkin lämmintä mieltä jakaa toisillemme. Ja sitähän ihminen kaipaa ja sinnepäin hän kallistuu mistä lämmintä säteilee, luonnollista lämmintä eikä teeskeltyä.
Gloria in excelsis Deo! lauloi ne kaikki, joita olin tullut liki, niin että kuulla voin ma virren sanat. Seisoimme epäröiden, liikkumatta kuin paimenet, sen ensi kuuntelijat, sikskunnes jyrinä ja laulu loppui. Jatkoimme sitten vaellusta pyhää ohitse varjoin, jotka maassa maaten taas kääntyneet ol' itkuun allapäiseen.
Vettä satoi ankarasti, että tulimme varsin läpimärjiksi, tässä nyt sitte sopi itsekunkin ajatella onnensa tulevia kohtaloita. Yöksi saavuimme erään pienen virran rannalle, johon heti pystytimme telttamme koettaen saada niistä edes vähänkin suojaa; sepä niistä olikin, mutta maa oli allamme märkä ja vetinen kuin rahkasuo. Lokakuun 7 päivän aamulla k:lo 6 jatkoimme matkaamme eteenpäin.
Mutta joll'ei turkkilaiset olisi olleet järjettömiä, niin ei tätä koko sotaakaan olisi ikänä ollut. Koko päivän ahkeraan marssittuamme ja tuollaista ikävää näkyä katseltuamme, saavuimme yömajalle Papaskyn kylään, jossa saimme majamme muutamain tyhjäin taloin huoneisin, jonne nukuimmekin tuota pikaa, päivän vaivoista uupuneina. Tammikuun 23 päivän aamulla klo 8 jatkoimme marssiamme eteenpäin.
Parin tunnin kuluttua jatkoimme matkaamme Helsinkiä kohden. Toukokuun 9 päivänä k:lo 1 j.pp. saavuimme lähelle Helsinkiä, juna pysähtyi Töölön puistoon Alppila nimisen huvilan alapuolelle, iloisina hyppäsimme vaunuistamme ja muodostimme rintaman sekä marssimme tuolle suurelle nurmelle, joka alenee Tölön lahtea päin.
"Entäs pituushypystä?... Pidättekö siitäkin?" jatkoi Petteri tiedusteluaan ja taas minä valehtelin ihan mitään ajattelemattakaan. Hän alkoi nyt puhua juoksusta, selittäen: "Marathon juoksusta minä en pidä, mutta noin kolmen mailin matka on kohtalainen ... terveydellisessä suhteessa." "Niin minustakin!" Ja niin me jatkoimme.
Kasvimaailma oli kallioilta kokonaan loppunut, ainoastaan joku heinän korsi siellä ja täällä kiven kolosta pilkisti. Viimen kuitenkin pääsimme semmoiselle paikalle, jossa voimme levähtää. Tämän jälkeen kun sitte matkaamme jatkoimme, lumi ja ilma häikäisi silmiäni niin, että eteeni tuskin näin. Silmä palsamilla niitä siveltyäni pääsin kuitenkin siitä pulasta.
Maanmieheni ei siis ollut asiasta milläänkään. Hän tervehti meitä kohteliaalla katsannolla, ja me jatkoimme menoamme perän puoleen laivaa. Siellä ilmoitti meille eräs ruorimies, että ruorikettingit olivat tarttuneet kiinni molempain karjaspäiden välisellä ajalla.
Jätin aluksen tänne talvehtimaan muutamaan turvalliseen poukamaan ja itse jatkoimme kalastajaveneellä matkaa Föglööhön, jossa kuulin kapteeni Möllerin miehineen majailevan Stentorpan kartanossa.