United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastakihlattujen herra Möllerin ja tyttäreni Olinan malja." Donnerin rouvan kasvot lensivät keltaisiksi ja vehreiksi ja vaihtoivat väriä kilvan hänen silkkihameensa kanssa. Aurora oli kalpea. "Mamma, minä tukehdun," kuiskasi hän. "Jumalan tähden, malta mielesi, lapsukainen, äläkä tee skandaalia." "Hm," ryki kapteeni. "Samoin, samoin," sanoi rouva.
Sunkreinilla oli kirjoja viljalta: Raamattu, Möllerin katekismus, Wigeliuksen postilla, Virsikirja, Huutavan ääni, vanhan Sunkreini-vainaan perintö, Neuvokirja nuorisolle y.m. pienempiä kirjoja. Mutta sitä paitse oli hänellä kirjoitettuja suomennoksia mainion ammattiveljensä Jaakko Böhmen kirjoista.
Ja kaikki mielenliikutus on suuriarvoinen hiljaisissa pikkukaupungeissa. Rouva Olsen oli rohkea nainen, vaan kuitenkin sykki hänen sydämmensä levottomasti, kun hän oli menossa leskirouva Möllerin luo. Onkin tuo vähän pulmallista pyytää äitiltä lupaa tyttären häiden pitämiseen. Mutta rouva olisi voinut hyvin jättää kaikki epäilykset sikseen.
Siellä tapasin ihmeekseni vänrikki Sahlmaninkin, joka oli, samoinkuin minäkin Ahokkaan kanssa, kulkenut monia seikkailuja kokien Turkuun ja sieltä tänne Ahvenanmaalle, missä hän nyt oli Möllerin joukkokunnassa. Viimemainittu mukanamme purjehdimme Föglööstä Ahvenan manterelle Saltviikin pitäjään, jossa maaherra Stjernstedt majaili Hagan kartanossa.
Nyt hänen oli määrä viedä tänne kokoontuneet sotamiehet sekä lähisaaristossa kätkössä olleet kaleerit ja veneet Ahvenaan. Mutta Ahokkaan tuli jäädä minun käskyläisekseni. Ensi töikseni retkeilin Ahokkaan kanssa Loimijoelle, jossa kapteeni Möllerin pyynnöstä kävin tarkastamassa hänen puustelliaan sekä korjaamassa talteen, jos siellä vielä löytyi jotakin arvokkaampaa.
Jätin aluksen tänne talvehtimaan muutamaan turvalliseen poukamaan ja itse jatkoimme kalastajaveneellä matkaa Föglööhön, jossa kuulin kapteeni Möllerin miehineen majailevan Stentorpan kartanossa.
Ludvig Möller ja Donnerin rouva tyttärineen kävivät edellä; Rasmussenin matami ja Olina seurasivat jälestä. "Tietysti on äitisi aikomus, että sinusta ja Möllerin Ludvigista tulee pariskunta," sanoi vanha Rasmussenin matami yht'äkkiä. Olina säpsähti ja loi punastuen silmät maahan. "Luulen niin olevan," sanoi hän. "Pidätkö enemmän hänestä kuin Rasmus Nielsenistä?".
Kerroin puvustani pahasti ällistyneille tovereilleni lyhyesti seikkailuni, minkä jälkeen vapauttamani vanki teki selkoa omista vaiheistaan. Hän oli nimeltään Juho Ahokas, kolmenkymmenen vuotias, leveäharteinen ja peräti tyyniluontoinen mies. Syntynyt hän oli Loimijoella ja oli jo useita vuosia ollut Turun läänin jalkaväkirykmenttiin kuuluvan kapteeni Möllerin palveluksessa.
Asuntomme saimme nytkin kuten ennen, ent. pääkirjurin herra Möllerin luona, jonka siistissä ja ystävällisessä perheessä tuntee olevansa kuin kotona. Herra Jarttu ja minä ryhdyimme nyt työhön yhteisesti. Me oleskelimme täällä Marraskuun 12 p:stä 24:een. Harvoja olivat ne päivät, milloin emme pitäneet raamatunselitystä tai hartaushetkeä.
"Hm," ryki kapteeni. "Olet oikeassa, ystäväni; kukaan ei ole enemmän kuin sinä halunnut tehdä herra Möllerin tuttavuutta. Joka päivä olet sanonut: tänään tulee varmaankin herra Möller meille. Ja joka kerta on Aurora sanonut: 'Jumala suokoon että hän tulisi!" "Mamma;" sanoi neiti ja hohti kuin kyökkipiika päivällisen aikaan. "Hm," ryki kapteeni. "Aivan oikein, rakas ystävä," sanoi rouva.