United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vimmattua kilpapurjehdusta kesti iltahämärään, jolloin kaleerit Ahvenan eteläisten ulkokarien luo saavuttuamme näkivät vihdoinkin parhaaksi keskeyttää turhan takaa-ajonsa ja palata takaisin. Kun heidän purjeensa olivat kadonneet näkyvistä, muutimme mekin suuntaa ja laskimme yön ajaksi Nyhamnin luo.
Kaleerit olivat ihan rannassa, mutta kun ne olivat enemmän pimennossa, oli vaikea päättää, oliko niissä vartiomiehiä vai ei. Rannalla niiden lähellä häämötti kyllä muutamia vartijoita. Kehoitin vähäistä miehistöäni pysymään lujana ja käymään rohkeasti päälle, sillä voitto on aina pelottomain oma.
Etumaisesta annettiin merkkejä Hankoniemeltä päin tulevalle kaleerille, joka sekin lähti kohta meitä takaa ajamaan. Vaara uhkasi meitä siis kahdelta suunnalta ja tilamme näytti sangen tukalalta. Huomasin heti, että kaleerit kulkivat paljon nopeammin kuin meidän purtemme, sillä olihan heillä moninverroin enemmän käsivarsia airoihin käytettävänä.
Ainoa toivoni oli saada kaleerit eksytetyiksi edessämme olevan luotoryhmän sokkeloissa. Maston olimme heti soutamaan lähtiessä laskeneet veneen pohjalle ja nyt heitätin kulkua keventääkseni vihollislaivasta otetun tykin mereen. Omat entiset kanuunamme aioin vasta äärimmäisessä hädässä uhrata. Ihan edessämme oli kaksi pientä, metsää kasvavaa saarta, jotka erotti toisistaan kapea salmi.
Saaristoa rasittavat kaleerit olivat nyt lokakuussa enimmäkseen siirtyneet etelään päin, tai pitkin rannikkoa seuranneet maaväen kulkua suojellakseen itseään äkilliseltä hyökkäykseltä, jos sattuisivat jäätymään aikaisin kiinni.
Kaikki muut pitivät vastustusta mahdottomana ja äänestivät peräytymistä, kunnes jouduttaisiin kokoamaan maalle hajoitetut rykmentit. Kenraali Lagercrantz lisäksi ehdotti, että Hamina ja kaikki kylät penikulman matkalla sieltä aina Anjalan siltaan saakka, johon aiottiin peräytyä, poltettaisiin, että järeät tykit räjähytetään, sekä että kaikki kaleerit ja kuormalaivat upotetaan.
Se, joka oli ollut edellisen vuoden kohtaloita kokemassa, sai nyt taas nähdä saman surkeuden kuin silloin, kun vihollisen kaleerit laskivat maihin Lapuanjoen suussa, sillaikaa kun kasakat hyökkäsivät maantietä eteenpäin.
Nyt hänen oli määrä viedä tänne kokoontuneet sotamiehet sekä lähisaaristossa kätkössä olleet kaleerit ja veneet Ahvenaan. Mutta Ahokkaan tuli jäädä minun käskyläisekseni. Ensi töikseni retkeilin Ahokkaan kanssa Loimijoelle, jossa kapteeni Möllerin pyynnöstä kävin tarkastamassa hänen puustelliaan sekä korjaamassa talteen, jos siellä vielä löytyi jotakin arvokkaampaa.
Fingerrosin luona pukeuduin taas talonpojan pukuun, otin kontin selkääni ja lähdin taivaltamaan Turkua kohti sanoen meneväni niille ja niille ostoksille. Kaupunkiin tulin neljäntenä päivänä. Kaleerit olivat vielä joensuulla, mutta niiden luokse ei syrjäisiä päästetty, sillä niihin lastattiin parhaillaan ruokavaroja.