United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, kuinka hauskaa! Me juur'ikään tulimme! Uimaanko? Mutta teillähän ei ole lakanaa! Täällä on teille uimalakana, herra Hagman! huusi Kaarina verannalta. Joudu! huusi Robert ja tarttui häntä käsipuoleen. Ja pyrynä he riensivät rantaan. Elkää viipykö kauan, päivällinen odottaa! huusi Kaarina jälkeen. Antero oli yht'äkkiä kuin seitsemännessä taivaassa ja meni hyppäämällä portista yli.
Vasemmanpuolisesta huoneesta, jonka ovi oli puoliavoinna, lemahti väkevä ruumiinhaju Boleslavia vastaan. Hän astui sisään. Pienen, pimeän huoneen keskellä lepäsi eräänlaisilla mataloilta paareilla valkoiseen lakanaan kääritty ruumis. »Jätä minut yksin», sanoi hän päätään kääntämättä ja nosti senjälkeen lakanaa. Hänen isänsä kangistunut, pörröinen pää tuijotti häntä vastaan.
Eeron käsi tapaili hätäisesti lakanaa, joka äkkiä työnnettiin suuhun. Huoneessa ei senjälkeen kuulunut henkäystäkään, mutta kädelle, joka kovasti puristi suuta tukkivaa lakanaa, putosi polttavan kuuma kyynel. Pitkin pitäjää ihailtiin tohtorin talon hauskaa, kodikasta keittiötä ja sen paistavaa puhtautta; mutta vielä enemmän ihailtiin tohtorintalon Elinaa. Elinalla oli oma historiansa.
Liekit olivat ihan hipponeet sängyn päältä riippuvaa lakanaa, kun harmaapukuinen, pyöreämuotoinen nainen oli tullut ja nykäissyt isää kyynäspäästä, jolloin isä oli herännyt. Ensin oli isä selvästi nähnyt sen naisen, mutta sitten se oli muuttunut harmaaksi usvaksi. Isä uskoi, että hyvä enkeli oli hänet herättänyt.
Muutamia hetkiä vielä sai hän katsella hänen kasvojaan, noita liikkumattomia, ilmeettömiä kasvoja, ja sitten ei ollut enää mitään, ei mitään muuta kuin muisto jäljellä. Ja hän vaipui maahan polvilleen hirveän epätoivon valtaamana. Kouristunein käsin puserteli hän lakanaa, painoi suutaan vuodetta vastaan ja huusi sydäntä särkevällä, peitteeseen tukehtuvalla äänellä: Voi, äiti, äiti raukka, äiti!
Etteikö pese itseään ja syö likasilla käsillä? Niin, niin. Ja maatako ilman lakanaa? Guvernantti veti kasvonsa kurttuun ja yllyttäen Helenaa sanoi: Niin ajatteles: ihan ilman lakanaa, semmoinen vaan karkea olkimatrassi ja joku välly, viheriän harmaa liasta, hyi! Ja niillähän on lutikoita! Ah, sanoi ranskalainen neiti yhä enemmän rypistäen inhosta kasvojansa.
"Rouvan täytyy tosiaankin antaa anteeksi, että viivyin niin kauan; vaan ei ollut yhtään lakanaa kuivaa, jotta minun täytyi noutaa aina pesuhuoneesta saakka." Rouva oli vaiti ja masennuksissaan. Tohtori oli määrännyt kolmekymmentä ammekylpyä. Hän ajatteli kauhulla jäljellä olevia viittäkolmatta. Vihdoinkin oli hän vaatteissaan. Gunhild seurasi häntä ulos, säysynä ja nöyränä kuten aina.
"Miten kaunista ... oi, miten suuria hiutaleita ... miten ne kiiltävät ... ei ei, ne ovatkin tähtiä ... oi koko taivas tulee luoksemme... Jeesus tulee luokseni ... minä pelkään ... on niin ... kaunista." Ja kalpeana ja väristen, mutta huulilla säteilevä hymy, hän painoi päänsä Eugenin rintaa vasten. Sitten hän nousi omituisen kiihkeästi istumaan, katseli ympärilleen ja haparoi kädellään lakanaa.