Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Kuinka hän vastasi Karoliinalle, kun Karoliina kysyi, silloin kun minä menin Naimin häihin: »Miksi on Antero niin alakuloinen?» Hän vastasi ihmeellisesti, vaikka minua silloin jo rakasti: »Minun on niin sääli sitä Anteroa, ettei hän saanut Naimia.» Ja hän hoiti minua sitten kuin sairasta, kun sieltä palasin. Hoitiko?
Hän tuntee ulkonaista painoa ja sisäistä ahdistusta. Hän tahtoisi ulos, tapaamaan ihmisiä, saamaan sisältöä ja virkistystä. Karoliinalle ei hänellä ole mitään sanomista, ei ole hänestä mitään seuraa. Hän tarvitsisi onnellisia, innostuneita ja virkeitä ihmisiä, eikä tuota surkeutta, joka vaatisi hänen osanottoaan ja sääliään ja apuaan, mutta jota hän nyt ei jaksa antaa.
»Ei tämä ole turhan tähden, kyllä se on tehtävä», päätti hän ja aikoi kutsuttaa Helkan sisään. »Ehkä sentään ensin aattelen valmiiksi», tuumi hän ja rupesi miettimään. Mutta kun hän siinä makasi ja mietti, niin kaikki muuttui niin eläväksi, niinkuin Helka jo olisi ollut sisällä ja he olisivat ryhtyneet toimeen. »Jos kirjotettaisiin Karoliinalle Hämeeseen pieni kirje», oli hän sanovinaan tytölle.
En ole pitänyt mitään kiirettä... Minulla on vähän puhumista sinun kanssasi. Loviisa. No mitä? Heinonen. Sinä olet veljesi kanssa keskustellut puolisosta Karoliinalle. Loviisa. Jaha ... on kysymys veljeni kirjanpitäjästä ja tulevasta liikekumppanista ... hän on velaton nuorimies, eikä vähintäkään mustaa pilkkua ole hänen luonteessaan. Heinonen. Entäs jos minä panen vastaan... Loviisa. Koetappas!
Hän koetti puhua niistä Karoliinalle, hän kertoi Snellmanin puheista, heidän innostuksestaan niihin tehtäviin, joita tämä oli heille suunnitellut. Karoliina kuunteli osanottavasti, mutta ei tempautunut mukaan, niinkuin Antero oli toivonut. Hänen katseessaan näytti olevan kuin säälivä kysymys: onko kaikki tuo nyt tarpeellista?
Kun se oli tehty, tunsi hän itsensä niin raukeaksi, ettei hän olisi voinut ainoata jäsentä liikuttaa. »Nyt ei loppu ole kaukana», ajatteli hän. »Pitäisi nyt lisätä Karoliinalle pari sanaa tuosta pankkikirjasta, että hän tietäisi.» Silloin vasta hän muisti, että kirje olikin vielä kirjoittamatta. »Tarpeetonta!» ajatteli hän. »Kyllä hän sen saa.»
Mutta kun Antero istui juuri mitään virkkamatta, kävi Handolin levottomaksi, hyppeli asiasta toiseen, sanoi terveisiä pappilasta, kertoi kysymättä sitä ja tätä ja kysyi viimein, eikö Antero tulisi hänen kanssaan kylpemään. Ei minua nyt haluta. Silloin sanoi Handolin Karoliinalle: Olipa mainiota, että lämmitit saunan.
Päivän Sana
Muut Etsivät