United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ahdistava tunne täytti Elsan sydänalan aivan kuin olisi tahtonut pakahuttaa, ettei henkikään päässyt kulkemaan, kurkkuun salpautui. Mutta kun viimein pääsi tulemaan, niin laukesi kovaan parahdukseen. »Ei ole kuollut!» huudahti Elsa tuskan äänellä, vaan vihaisestikin, ikäänkuin sille kuvalle sanoen: sinä valehtelet.
Nousin ja kiipesin vuoren laelle ja siellä näin äkkijyrkän laajan syvennyksen, jota ei ollut ennen ollut ja josta nousi usvamaista, ohutta savua; ja kun sitä hengitin, salpautui vereni ja olin siihen paikkaan kuolla.
Iliolaisten on voitto ja kaattu akhaijien parhain, Patroklos, suru hänt' on haikea danaolaisten. Joudu Akhilleun luo liki laivoja, vie sana; ehk' on rientävä ruumiin korjaamaan, tamineettoman, paljaan, laivalleen; asun vei näet Hektor heiluvaharja." Virkki; mut Antilokhon sana tyrmistytti se, kauan mykkänä seisoi hän, sanatonna, ja kyynelin silmät täyttyi, salpautui jalo, raikuva ääni.
Siihen lukuun pitää kuitenkin myös panna hyvin monta lihavaa porvaria, joiden henki salpautui juoksusta, niin että he ilman miekan iskua kaatuivat kuoliaiksi. Voittajat saivat nyt Perthin kaupungin valtaansa ja löysivät sieltä melkoiset summat rahaa ynnä myös runsaat ase- ja ampumavarat. Mutta nämä edut pilasi jälleen muuan melkein välttämätön haitta, joka aina esiintyi vuorelaisarmeijoissa.
Onnettomalta salpautui hengitys epätoivoissaan hän yritti taas paeta mutta tuhkakasat olivat jo sulkeneet oviaukon hän kiljahti, kun hänen jalkansa painuivat kiehuvaan liejuun. Kuinka nyt päästä pois? Ulos ei voinut mennä; niin, sen kauhuja ei ollut mieluista mennä koettelemaankaan. Parasta oli jäädä koppiin, siellä ainakin oli suojassa tuolta kuolettavalta ilmalta.
Ja kun tuulet lakaisivat katuja, kuljettivat ne silloinkin mukanaan pistävää, polttavaa hiekkaa ja tukahduttavia myrkyllisiä kaasuja, niin että hengitys hetkeksi salpautui ja tajunta katosi; hetken perästä seisahtunut veri alkoi kiertää entistä kiivaammin, jotta vihdoin koko hermosto oli äärimmilleen jännittyneenä ja ruumis ankarassa kuumeessa. »Oi, Glaukus, armaani, oma rakkaani!
Tahdon tuntea Hänet! huudahdin nopeasti. Nyt heti! Missä Hän on? Mistä löydän Hänet? Vastasivat tähdet tyynesti pääni päältä: Kukin löytää Hänet siitä parhaasta ja ylevimmästä, mihin Hänen henkensä katse on kannattanut. Henkeni salpautui. Jaksoin tuskin enää pysyä jaloillani. Vieri kotvanen, ennen kuin jälleen tohdin hengittää.
»Voi voi, Pihlajanterttu!» sanoi hän melkein itkusta väräjävällä äänellä, tempasi kuin huumeissaan tytön ylemmäksi, yhdytti kiihkeästi hänen janoovat huulensa ja sulki hänet niin rajuun syleilyyn, että molempien hengitys salpautui. Se lankesi sinä vuonna tavallista myöhemmin, vasta muutamia päiviä ennen joulua. Siksi ihmisistä tuntui niinkuin taivas olisi hopeata satanut.