Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
KULLERVO. Käy tuonne luoksi akkunan, Tiimanen, ja viritä tervas-soittos, että valoa pirtissä on, koska tappelemme. Tee niinkuin sanoin, ja tahtoisiko joku akkunasta ulospyrkiä, niin anna miekkas purra. Nyt keihäs, kaari ja viini pois ja käteemme miekka, niin pirtissä vapaammin taistelemme. K
TIERA. Tavaransa pitäköön, ryysyinen ämmä; me kotihin tallustamme, miehet. TIIMANEN. Laiskasti kuin härkä teurastettaa käy kotihinsa saaliiton pyyntimies. Ken lähestyy meitä? KULLERVO. Olkaat ketä tahtonsa, mutta osoittakaa eksyneelle tie. TIERA. Sokea ei sokeata johdata; me itse eksyksissä käymme, mies. Mutta oletpa sä Kullervo. KULLERVO. Ken olet sinä? TIERA. Nimeni on Tiera.
TIIMANEN. Hän on sytyttänyt huoneen. TIERA. Liian varhain. Peijakas, hän hätäilee. Kullervo, nyt tyhmästi teit, saakelin tyhmästi. KULLERVO. Tämähän ihanata on. TIERA. Periköön sun Hiisi, mies! Mahdotonta mitään enään pelastaa, koska jo käy joka lävestä ulos tuli ja sauhu. KULLERVO. Päreetpä katossa tulen näin pikaisesti levitit. TIERA. Näinpä sinä aarteet käsistämme temmasit.
Tässä taidamme selvästi nähdä, kuinka se kuoppasilmä täällä kanssamme peuhaa. Vähän aikaa sitten, keikuit vielä pystyssä meidän kaikkein päät, mutta onpa meistä kaksi jo kumartunut, ensiksi Tiimanen, Viksari sitten, ja nyt siis on vuoro meidän, mutta kumpi meistä kahdesta nyt ennen koukistuu, sitä nyt haarikan kanssa koettaa tahdomme. Saas tästä. NYYRIKKI. Me juomme. TIERA. Iloinen mies.
TIERA. Ellös kiivastuko; eihän heitä itseänsä uros noin ylisniskoin vehkeisin, hän ensin tuumailee. Mutta seuraanpa teitä Unnon kotiin, vaikka löytyisi se toisella puolella kuolemata. Teitä seuraan, kuin vaan vakaasti astelette; juoksu ei ole Tieran työtä. Mutta ken lähestyy meitä? Jumalan rauha sinulle, joka tapsuttelet siellä! TIIMANEN. Tule luoksemme, mies!
NYYRIKKI. Mutta toiset kumppanimme, he pääsit kaikki ehjin turkin vihaisen sodan hampaista? TIERA. Oi Nyyrikki ystäväni! Käpsä ei tämän yösen perästä enään leipää jäyrä; kaiken tarpeensa hän saanut on. Mutta tuossa on olvi. Kaikki istukaamme, ja tehköön olvi parastansa. Mutta pois on Kullervo seurastamme. TIIMANEN. Hän vuorelta tulen loimotusta katselee. NYYRIKKI. Se taitaa häntä ilauttaa!
VIKSARI. Huikeammin: niinkuin joka päivä töppöset pystyyn kaatuisimme. TIIMANEN. Vieläkin huikeammin: niinkuin ei löytyisikään sitä kuivanokkaa kuolemata, vaan kestäisi olomme ikuisiin päiviin. TIERA. Juuri niin. Nyyrikki, nyt jalkakapulasi liikkeille saata. KULLERVO. Suorin tie! NYYRIKKI. Tätä kohden, tätä kohden, niinkuin kaaresta ammuttu. Hih! Näytelmälaitokset muutetut.
KULLERVO. Myöhäistä se oliskin, koska kerran mittas täysi on. Ota kuolos. Tehty on askareemme, ja antoipa se meille kuumuutta hieman. TIIMANEN. Kuinka onnistui? TIERA. Hyvin, mutta luulen toki, että Käpsä tästä löylystä kylliksi sai. Punertaa mar sinunki miekkas. TIIMANEN. Kaksi heistä nukutin: kuin hiiret he itsensä akkunasta viskasit ulos, mutta miekkani tämä heille satimeksi oli.
KULLERVO. Nyt riehu, tuli, pimeässä yössä! Sua katsella tahdon tuolta vuoren harjanteelta. TIERA. Hurjaa, ilkeätä tämä leikki, jo mieleni käy karmeaksi. VIKSARI. Olvi lievittäköön mielen. Tule, Tiimanen, kanssani oltta kuopasta tuomaan. TIERA. Mutta tuota rahia, joka makaa tuossa kedolla, nyt tarvitsemme. Tämä hirveätä on katsella; mutta nytpä sodan nähneekseni sanoa taidan.
KULLERVO. Eipä aarteet siellä; niitä muualta etsikää, jos heitä ensinkään Untolan tienoilla löytyy. TIERA. Mutta olvi meni, emmekä nyt kaulaamme kastaa saa. KULLERVO. Nauriskuopassa, nummen töyryllä tuolla, olvitynnyrit käsitätte. Mutta enemmin puita tulelle. Tässä on aika halko. Tule lisäksi loimoon sinä myös. VIKSARI. Yhteen iloon kaikki. Tiimanen. Tästä nousee ankara palo.
Päivän Sana
Muut Etsivät