United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virttä, jonka sunnuntaina kuulin t:ri Watts'in kirkossa, en ikinä unhoita; se oli seuraava: Kun ristinpuuta katselen, Miss' Herra taivahan Ol' riippumassa, loistehen Maailman unhoitan. Oi, että kuolos katkeran Ma aina muistaisin, Ja rakkahimman tavaran' Sun eestäs uhraisin! Mit' oivaa verta haavasi, Oi Herra, vuotavat! Ja piikkikruunu, tuskasi Min mulle lausuvat?
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi, Ei mainees' muiston siivillä lennä; Oi Le, käs'vartes' varahin lakastui, On tyttönen kuolos' laulaja vaan. Ei hänen äänens' kuin runoniekan soi, Sä siit' et viihdy, pilvien haamu. Murheeni ei sun mieltäsi paina, se Oihonnanpa ei oo, armahas' ei Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan! Sua kuule, vastaa sulle ei kenkään.
Meit' hädästä oot päästänyt. Ja henkes' menetit. Vaan kunniasi joukossamme säilyy, kun hellyys mielessämme päilyy ja väkivaltaa, vilppii vihaamme. Vaan varma on: jotk' halusit sun kuolos' kautta armon häilyväisen saada, heilt' tieto Luojan kostost' täytynyt on laata.
Kun Don Quijote niin jätti hovilinnan Ja näki eessään aavat kentät nuo, Taas elinvoimat paisuttivat rinnan, Ja veri virtas taas kuin hehkuvuo; Hän muisti vaivat, vastukset ja hinnan, Min riippuvainen päästimikseen tuo, Ja siksi Sancho Panzaan päin hän kääntyi, Ja niinkuin aatos aihtui, sanat sääntyi: "Vapaus lahja on ja kallein noita, Joit' taivas, Sancho, ihmiselle soi, Maan kullat kätketyt ei sitä voita, Ei aarteet, joita meri antaa voi; Vapautta henkes hinnoin puoltaa koita Ja kuolos kunniana ihanoi: Näet orjuus, vallanalaisuus on iestä Ja vankeus kurjinta, mi kohtaa miestä.
Lähetä kohden naisen povea miekkasi leimaus! CANZIO. Mikä halpa työ tässä eloni hämäränaikana! Mitä hyödyttäisi tämä? Voisko kuolos nostaa aurinkoni laskustansa ylös ja kulettaa sitä takasin aamua kohden? Taitaisiko verestäsi syntyä se Pegasus, jolla ratsastaisin tästä unohduksen kaukaiseen saareen?
KULLERVO. Myöhäistä se oliskin, koska kerran mittas täysi on. Ota kuolos. Tehty on askareemme, ja antoipa se meille kuumuutta hieman. TIIMANEN. Kuinka onnistui? TIERA. Hyvin, mutta luulen toki, että Käpsä tästä löylystä kylliksi sai. Punertaa mar sinunki miekkas. TIIMANEN. Kaksi heistä nukutin: kuin hiiret he itsensä akkunasta viskasit ulos, mutta miekkani tämä heille satimeksi oli.