päästimikseen

Päivitetty: 29. toukokuuta 2025

Kun Don Quijote niin jätti hovilinnan Ja näki eessään aavat kentät nuo, Taas elinvoimat paisuttivat rinnan, Ja veri virtas taas kuin hehkuvuo; Hän muisti vaivat, vastukset ja hinnan, Min riippuvainen päästimikseen tuo, Ja siksi Sancho Panzaan päin hän kääntyi, Ja niinkuin aatos aihtui, sanat sääntyi: "Vapaus lahja on ja kallein noita, Joit' taivas, Sancho, ihmiselle soi, Maan kullat kätketyt ei sitä voita, Ei aarteet, joita meri antaa voi; Vapautta henkes hinnoin puoltaa koita Ja kuolos kunniana ihanoi: Näet orjuus, vallanalaisuus on iestä Ja vankeus kurjinta, mi kohtaa miestä.

Valter Juva - Runoja: Uusi sarja