Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Taukos hetkeks naisten nauru, Sammui soitto kitarain, Pikariin jäi Rheimsin viini, Laulut kurkkuun laulajain. Korvissaan soi vielä heillä Kaiku Valdon sanojen Voisko koskaan ihmisille Suoda uskonvapauden? Rhônen virta rantojansa Hurjamielin nuhtelee, Velloo Ahti aaltojansa, Myrsky raivoo, ruhtelee, Pirstoo purret kappaleiksi, Mastot maalle viskelee.
Lähetä kohden naisen povea miekkasi leimaus! CANZIO. Mikä halpa työ tässä eloni hämäränaikana! Mitä hyödyttäisi tämä? Voisko kuolos nostaa aurinkoni laskustansa ylös ja kulettaa sitä takasin aamua kohden? Taitaisiko verestäsi syntyä se Pegasus, jolla ratsastaisin tästä unohduksen kaukaiseen saareen?
Voisko päähänsä sit' ahtaa aivan niinkuin rahaa säkkiin? Ken täss' on juutalainen minäkö vai hän? Vai miten ehkei vaadikaan hän totuutta niin tosissaan? Vaikk' oishan, se epäilys taas liian halpa oishan, ett' ansana vain totuus hällä ois! . Ois liian halpa! Mit' on suurille siis liian halpaa? Aivan varmaan näin hän päätäpahkaa syöksee! Ystävänä ken lähestyy, hän ensin kolkuttaa ja kuulostaa!
LIISA. Hetki lähestyy, taivaallinen hetki! TAPANI. Neito, sä kalvenet. LIISA. Ilohan sydäntäni polttaa. TAPANI. Kerttu, me ehkä käymme rohkeasti. LIISA. Olkaat toki rauhassa. KERTTU. Liisa, nyt vasta mietiskelen jotain. Huomaa: voisko sielus, oltuaan niin kauvan pimeyden tuttavana, nyt yhtaikaa ottaa vastaan kaikki, mitä luonto taitaa tarjota? Voisko se kestää tämän aamun kirkkautta ympärilläs?
Kuulen! ääni tunnossani kuiskaa: Elä koske! vaarallist' on leikki Moinen; sielun voi se saastutella. Mutta vaarallista voisko olla, Jos mä hieman maistaisin, vaan hieman? Oi, jos äitikulta vielä oisi Elonmailla, hältä tiedustaisin: Oisko vaarallista! Turha pelko! Miesi olen, työni vastaan itse!
Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan? Oi, te Suomen sadat kentät, sadat tappotantereet, Joita verivirrat ennen lämpöiset on huuhtoneet, Voisko lämmittää ne vielä verta polven nykyisen? Voisko sulattaa ne jäätä tyhjäin, kylmäin sydänten? Näin mä usein kysellynnä teilt' oon yli kaiken maan, Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan mä saan.
Voisko luulla, Ett' armastaa sua kalmakin, tuo haamu. Ett' inha, laiha hirviö se pitää Sua täällä pimeässä lemmittynään? Ma sitä pelkään; siksi jäänkin luokses, Ja milloinkaan en jätä tätä synkkää Yön majaa; tänne, tänne seuraks jään Madoille, piikaneitsyillesi, tänne Ikuisen lepokammioni laitan, Ja nurjan tähden ikeen väsyneiltä Ma harteiltani puistan! Silmät, luokaa Nyt viime silmäys!
Tuo vastaukses voisko unohtua, tuo sana valtiaan, mi meitä seuraa ilon, tuskan teitä: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä.» Mua ethän kuule, Catharina? Poistu! Ei, jää! Pois, pois! En Sua kestää voi. Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu, mun, pimeän, jo sielukellot soi. Kun niitä kuulen, tiedän: koskaan toistu ei taru onnen, jonka lempes loi... Jää, armas, jää!
Mutta voisko aatos, voisko vallaton haaves käsittää pituutta tämän armageddonin tien. Giotti, minä tahdon tarinan kertoa. GIOTTI. Rauhoitu, mun ystäväni. CANZIO. Minä tahdon sinulle tarinan kertoa ja sanon, että suostun kauppaan, jos kaikki vaan on hyvin koska kaikki on tapahtunut mitä tarinassa kerrotaan. Ja niin on, niin on, niin on!
Heit' usko, tavat vieroita Ei enää toisistansa! Oi, miks' ei sulo kannelta Jo kuule Suomen kansa? Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ei löytynyt lie soittajaa; Se syynä olla voisko? Vai turhaa utu-unelmaa Tää tarina vaan oisko? Ei sittemmin oo ainakaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ilkka. Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauanki, kansan suussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät