Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hänellä oli ihmeelliset silmät, suuret, syvät, lämpöiset, niissä oli sinertävä samettimainen värivivahdus, joka muistutti kevään ensi vuokkoja, ja kun hän loi katseensa holhokkeihinsa tai puhui lohdutuksen sanoja kärsivälle, säteili näistä silmistä mitä lämpimin rakkaus. Mutta hänen katseensa saattoi olla niin tuimakin, että sen, jolla oli paha omatunto, täytyi oikein pelätä sitä kohdata.
Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan? Oi, te Suomen sadat kentät, sadat tappotantereet, Joita verivirrat ennen lämpöiset on huuhtoneet, Voisko lämmittää ne vielä verta polven nykyisen? Voisko sulattaa ne jäätä tyhjäin, kylmäin sydänten? Näin mä usein kysellynnä teilt' oon yli kaiken maan, Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan mä saan.
Tuli uunissa loppui vähitellen, nuo valoisat huoneet olivat niin lämpöiset, ja vilkas puhe hiljeni aina sen mukaan kuin toinen toisensa perästä lähti väsyneenä makuuhuoneeseensa. Ihanalta tuntui pitkän matkan jälkeen päästä pehmoisiin vuoteisiin, jotka odottivat valmiiksi pöyhittyinä, ottaakseen heitä lämpimään helmaansa.
Hän ei ole mikään kaunotar, mutta ei suinkaan rumakaan miellyttävät, terveet, suloiset ja punakat kasvot, älykkäät, lämpöiset ja vilkkaat silmät; vartalo täyteläinen, lihavuuteen taipuvainen; puku yksinkertainen ja väljä, mutta hyvin hoidettu. Hän nostaa syliinsä parkuvan lapsen, pyyhkii sen kyynelet, pyyhkii hiekan pienestä nykerönenästä ja tutkii tottunein käsin onnettomuuden syytä.
Kasvatusäitinikö tuossa tulee niin valoisana, niin lempeänä ja hiljaa! Jo valkenee! Hän laskee lämpöiset kätensä pienien lasteni päälle, käärii peitteen heidän ympärilleen, niinkuin hän teki minullekin. «Tuoll' istuvi oksalla kyyhkynen»!... Oletko äitini? Ei, kuuhan se vaan on, joka tirkistelee kalpeana mustista pilvistä. Miten kylmästi se katselee minua ja kurjuuttani! Pois! Pois!
Ja Krankan joukkokunta Nyt verileikin saa, Ja hurmevirrat lunta Lämpöiset sulattaa. Ei Nuijajoukko taivu, Saa vouti tappion: Ken verihins ei vaivu, Hän pyrkii pakohon. Pakohon hevosensa Myös vouti käännättää, Kun hänen rinnallensa Jo Krankka ennättää. Ei vastustus nyt auta, Hän Krankan vanki on: "Nyt ilkitöistäs hauta Sun perii, kunnoton.
Marraskuun 18 päivän lepäsimme mainitun kylän pellolla "kangaspirteissämme". Kylä oli rakennettu kauniiseen tammimetsällä ympäröittyyn laaksoon, korkeiden vuoriharjanteiden väliin. Pieni virta juoksi kylän keskitse, josta saimme virvoittavaa raikasta lähdevettä. Päivät olivat kauniit ja lämpöiset, mutta yöt hyvin kylmät, ne rupesivat jo täälläkin muistuttamaan talven pikaista tuloa.
Genoveeva ei itkultaan voinut jatkaa, vaan laski päänsä sammalvuoteelleen eikä pitkään aikaan saanut heikkoudeltaan enää sanaakaan sanotuksi. Genoveeva valmistautuu kuolemaan Talven ankara pakkanen lauhtui, ja kävi taas leppoinen tuuli. Aurinko paistoi jälleen keskipäivisin kirkkaasti ja herttaisesti luolaan, ja sen sulosäteet olivat taas huomattavasti lämpöiset.
Mutta hänen sydämelliset, lämpöiset, rakkaat sanansa olivat kuin lankeava kaste ja hiljaa elpyivät eloon kalvenneet lehdet. Ne ovat terveet nyt. Jospa kuumat päivät vain pysyisivät loitolla ja kastetta lankeaisi runsain mitoin, silloin olisin onnellinen, niin onnellinen!» »Mutta minkätähden hän haluaa lukea kaikki minun ajatukseni, minun muistelmani, jotka minä tahdoin kätkeä itselleni?
Ilma oli tyyni ja kirkas. Jos katsoi Lehtovaaran rinnettä kohti, niin näytti ilma vienosti vipattavan, arvattavasti maasta kohoavain vesihöyryjen vaikutuksesta. Aurinko oli melkein korkeimmillaan ja lähetti lämpöiset säteensä kuivaamaan paksua luokoa. Keveät kesäröijyt ja takit ripustettiin oksiin lähelle sitä paikkaa, mikä vanhastaan oli ruokasijana pidetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät