Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa? Bartholdus Simonis. Ei mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna! Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö muista mitä jo lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman: että minä olen sinun sydämellesi rakas. Anna. Se oli lapsuudessani. Bartholdus Simonis. Lapsuudessasi?
Tuo vastaukses voisko unohtua, tuo sana valtiaan, mi meitä seuraa ilon, tuskan teitä: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä.» Mua ethän kuule, Catharina? Poistu! Ei, jää! Pois, pois! En Sua kestää voi. Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu, mun, pimeän, jo sielukellot soi. Kun niitä kuulen, tiedän: koskaan toistu ei taru onnen, jonka lempes loi... Jää, armas, jää!
Vastaukses tähden tässä Nyt kiusaan kuolemaa. Sen vuoksi ryöstin Häpeän, vihan voimall' itsen' eilen Ma vihamiesten käsistä, kun turhaan Me toimes täyttämistä odotimme. No niin Sä toista puhuttele; murhe Mult' äänen sortaa. Kurja pelkuri! Ja tuo mun veljen' on! Sä petyt. Pelkur' En, jumal' auta, ollut! Vastaa sitten. En toivo mitään suurempaa, kuin että Sen luulon kuoletat. No kuulehan!
pahoista näistä on he erotetut ja miksi oikeus jumalainen heille on lempeämmän luonut rangaistuksen.» »Oi Aurinko, mi näköharhat poistat, mua tyydyttää niin joka vastaukses, epäily ett' on mieluinen kuin varmuus. Mut vielä hiukan taapäin käänny», virkoin, »päin sanaas, että koronkisko loukkaa hyvyyttä Jumalan. Tuo pulma päästä!»
pahoista näistä on he erotetut ja miksi oikeus jumalainen heille on lempeämmän luonut rangaistuksen.» »Oi Aurinko, mi näköharhat poistat, mua tyydyttää niin joka vastaukses, epäily ett' on mieluinen kuin varmuus. Mut vielä hiukan taapäin käänny», virkoin, »päin sanaas, että koronkisko loukkaa hyvyyttä Jumalan. Tuo pulma päästä!»
Ja tora, tuska ja tutkiminen siitä nousee turha! Todistaa oikeaks ei sormuksista voi yhtään. SALADIN. Kuinka? Tääkö on vastaukses mulle? NATHAN. Puolustus se olkoon mulle vain siit', etten luule eroittaa osaavani sormuksia, jotk' isä vartavasten teetti niin, ettei niit' eroittaa voi toisistaan. SALADIN. Ah, sormuksia! Kanssain älä leiki!
Tajuun mykän vastaukses; kolkko katsees kyllin lausuu: "Sielun tuskaa ei voi poistaa mikään neste rypäleen." Niin; mut elon taakkaa yksin arka kirotkoon. Päin pohjaa tuuli pilvet puhaltaapi. Mennään mukaan hurjapään! Tallataan maan vanhaa otsaa, Tellus-ukon valkotukkaa, pohjoisnavan jäitä, joita viel' ei kenkään tunnekaan.
Vastaukses äänettömän ymmärrän; sinä himoot, kirkas teräs, vereeni virumaan päästä. Mutta ken tulee? ILMARI. Vuoden aika on jo myöhä, mutta pauhaa vielä ukkoinen. V
Päivän Sana
Muut Etsivät