United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
RUBEN. Hellitä, sinä villitty, ja anna minun mennä! SAKEUS. Joas, Joas, oletko mieletön? LEA. Joas, älä viritä mun isäni vihaa! JOAS. Huomenlahja, huomenlahja, haa! RUBEN. Mene helvettiin! JOAS. Auttakaat minua, hyvät naapurit ja kansalaiset! Sakeus on kadottanut järkensä, eikä tiedä, mitä hän tekee. Rientäkäät, rientäkäät apuun! SAKEUS. Sinä saatat mun sydämmeni paisumaan.
Jos et ensi yönä Desdemonaa haltuusi saa, niin laita minut petoksella maailmasta pois ja viritä pauloja hengelleni. RODRIGO. Hyvä! Mitä se on? Onko se järjen ja mahdollisuuden piirissä? JAGO. Kuules: Venetiasta on tullut jyrkkä käsky, joka määrää Cassiolle Othellon paikan. RODRIGO. Todellakin? No, sitten kai Othello ja Desdemona palajavat Venetiaan.
Alkoi viritä jälleen kuin kaukaisia, tuttuja soittimia hänen sisällään. Kuulua ammoin vaienneita ääniä, kangastella muinaisia, rakkaita aivokuvia, joiden hän oli luullut jo ijäksi haihtuneen. Jokin salaperäinen muutos tapahtui hänessä. Vitkalleen, mutta varmasti, päivä päivältä, vaikka usein näytti siltä kuin hän ei olisi muuttunut ollenkaan. Hän tuli toiseksi ihmiseksi.
Me tunnemme, kuinka paratiisin autuus tai helvetin ikuinen kadotus hänelle riippuu vastauksesta; me tunnemme, kuinka ainoa hellä ja puhdas, heikosti vaan kytevä kipuna tuon turmeltuneen, paatuneen miehen kivenkovassa sydämessä pelolla vapisee, tuleeko sen ijäksi sammua vai voikos se kenties vielä eloon viritä.
Mitä ajatuksia voikaan muutaman vuoden perästä viritä heidän sydämeensä, mistä heidän on isäänsä ja äitiänsä kiittäminen muusta kuin täydellisestä elämään pystymättömyydestä. Toivokaamme vain, että me olemme kumpikin menneet pois, ennenkuin se tilitys tulee.
Min kirkkaast' aamu paistoi ikkunaan, Niin tyyn' ol' aalto, metsäkin niin vaiti, Ett' ulos mielin. Mielilintu on se, Mi verkkoonsa mua viettelee. Saas nähdä, He eikö yhdess' ansaa viritä? Silloin näin mä täällä Tuon Daniel raukan. Kaikki tunnet; tee Hänt' ystäväkses, ole hyvä hälle, Hänt' unhottamaan saata... Mitä sanoin? Täst' oivaa tulee.
KULLERVO. Käy tuonne luoksi akkunan, Tiimanen, ja viritä tervas-soittos, että valoa pirtissä on, koska tappelemme. Tee niinkuin sanoin, ja tahtoisiko joku akkunasta ulospyrkiä, niin anna miekkas purra. Nyt keihäs, kaari ja viini pois ja käteemme miekka, niin pirtissä vapaammin taistelemme. K
Ja vaikka mun nuorena laineet vei, niin eipä se hukkahan vaipunut, ei, joka upposi laulujen laineisiin ja lempensä unelmiin. Se soutavi seljässä delfiinein ja sen lempeä lainehet laulaa ja kanssa Vellamon impyein se aikojen aalloilla kaulaa. Oi, viritä virtesi, nuori mies! Voi, pian se riittyvi rinnan lies ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa. Anna kanteles kajahtaa!
Siitä hän kuitenkin tahtoi päästä selville, ja kun hän laskeutui rantatörmän hyrskyjen partaalle, näki hän, että Antti viittoi kädellään ikäänkuin varoittaen. Antti oli hänet huomannut! Hänen tuli kuin helpompi olla, ja pieni toivo alkoi viritä hänen sydämessään. Hänen toimelias luonteensa voitti sydämen tuskat, ja hän riensi isänsä ja äsken lähteneiden lauttamiesten jäljestä.
Sana, puhuttu vanhempain, toisilleen tuntemattomain välillä, jättää puhujat yhä entiseen tuntemattomuuteen, ellei jokapäiväinen kanssakäyminen viritä heidän mieltänsä ja vähitellen saa heitä lähestymään toisiansa, Lasten ei niin; lapsellinen tuttavuus, vaikkapa äkkipikaa tehty, vaikkapa vähän aikaa kestäneenä, jättää aina sydämiin jonkunmoisen tuttavuuden tunteen, joka vielä vanhoilla päivin pian viriää.