Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ah, synti maatamme häviitääpi, Ja kahleet juoppous kiinnittääpi "Vapaiden" miehien käsihin. Ja perhe kulkevi kruunun sarkaa. Parempi neekeriorja parka Kuin vaimo, lapsetkin juomarin. Pois, viinaherra, jo polttamasta! Sä omaatuntoas älä lastaa! Sä poltat kansasi ytimen. Teostas kurja on voitto sulle; Vaan heräämähän jo kansa tullee, Kuumeesta kohmelon selviten.
Sitten alkoi äiti laulaa: "Päivä kulkevi kattoja ja käki lehdossa kukkuu, vaan äidin poju se pikkuinen, hän liian kauan jo nukkuu." Esterin laulaissa viimeisiä sanoja, avasi Sven nopeasti silmänsä, kirkkaat ja tummat kuin kaksi pientä metsälampea, huusi ihastuksesta ja kiersi kädet äidin kaulaan.
Etkös muista näitä sanoja: "Etkö, ystävä, huomaa, Kuinka heikkona hiljalleen Unelman lailla kulkevi tää Suku ihmisten harhaten pois tolaltaan, Vaan ei kina, taistelo kuolevaisten Zeun sopusointua häiritä voi?" "Helenaseni", lausui Cineas lempeästi, "sinun nykyiset surusi saattavat sinun unohtamaan kaikki nuoruutesi opinnot. Mistä syystä valitset runoillan synkimmät lauseet?
Näät laulun kun kulkevi ruhtinas, hän käy kuin kruunattu kuningas, ei hoida hän aarteitaan kuin saita, tää lemmen ja toivojen valtias: hän loihtee ruusuja, verhoo maita, hän syttää rintoja toivekkaita ja urhojen haudalle, itkien hiljaa, hän kylvää muiston ja maineen liljaa.
Mikäs meiän neitosien, Mikäpäs tytön minunki; Kun tunnen tuten eleä, Sekä kasvan kaunihisti, Kulkevi sana kylälle, Tieto toisehen talohon, Naivat sulhot naapurihin, Ottavat omille maille, Oman pellon pientarelle, Ison ikkunain näylle.
Eipä liiku linnuistani, Näy ei näätähattuistani, Kujosilla kulkevaksi, Aitoviertä astuvaksi; Kulta kulkevi kulossa, Armas arkussa ajavi, Turva minun on turpehessa, Armas kirkon aian alla, Turpehia tuntemassa, Aitoa armastamassa. Maassa marjani makaavi. Ikävät on illat pitkät, Apiat on aamuseni, Ikävät on yötki mulla, Ajat kaikki katkerimmat.
Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!» Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, mut murhe istui vierellä kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Niin pitkä on matka, ei kotia näy vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, Ja usein se käytävä liukaskin lie. Niin pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Ja viettelys vienoja verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Mut missä on impi ken rannalle jäi ja jonka hän kuvaa kantoi öin, päivin toivona rinnassaan, kun tuulille purjehet antoi, ja joka se lempeenä tähtenä vilkkui, yön peikot kun purtensa keulassa ilkkui? Hän kulkevi yössä ja kuuntelee, mikä tuuli sen äänen toisi, jota kohden lähtisi eksynyt mies, johon vihdoin uskoa voisi ja joka ei pettäis kuin metsän immet ja synkkien metsäin hyllyvät rimmet?
Kukin on elämässä ja kuolossakin Turvassa, kun Herrahan luottaa; Rikoksellinen, kussa hän kulkisikin, Vain rauhaa etsivi suotta. Hänt' tuntonsa soimaus kauhistaa, Peljättävi viimeinen hetki, Kun kuolohon kulkevi retki. Vielä mitä! mutisi Drake ja käski hevostansa liikkeelle. Omatunto!
Päivän Sana
Muut Etsivät