Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
'Pianhan se lyhyt virsi on veisattu'. Jo iltapäivällä alkoi tuuli heiketä ja taivas se'estyä. Kymmenen ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti värähtänyt. Taivas oli niin selkeä, että tähdet näkyivät taivaalla niinkuin talvisydännä ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, että oikein varjonsa näki. Silloin osoitti lämpömittari jo yhden asteen kylmää. Aamulla oli surkea näky nähtävänä.
Ole varma siitä: minun ajatukseni eivät muutu. JOHANNES. Mitäs sanot siihen? MIKKO. Niin siihenkö? Sanon, että ellei Anna Liisan mieli muutu, niin muuttuu sinun mielesi. JOHANNES. Sen valehtelet! MIKKO. Minä valallani vannon: ellei muutu Anna Liisan mieli tästä sunnuntaihin, niin muuttuu sinun mielesi. RIIKKA. Elkää, hyvät ihmiset, kinailko suotta. Pianhan sen näkee.
Laulu, sellaista ryssäin kiruntaa kuin se olikin, antoi kuitenkin reippaalla tahdillaan hiukan vireyttä jalkoihin, mutta siitä ei kauaksi ollut, pianhan ne uupuivat laulajatkin. Astua nahjustettiin siinä nyt sitä. Minä kuletin jalkoja perässäni, kuten muutkin.
Mutta on muitakin neuvoja, en tiedä vielä, mitä, vaan pane tavarasi kasaan ja muuta seurahuoneelle. HURMERINTA. Muuttaa kyllä pitää, se on tietty, kun on käsketty. Mutta tuskinpa ne voivat minua niin vain erottaa virasta? NEITI SALMELA. Mene kokoamaan vain tavaroitasi ja kiireellä. HURMERINTA. Pianhan ne ovat kootutkin, sillä en ole ehtinyt vielä isosti levitelläkään.
Eikä se mikään huono paikka ole, ei mikään sellainen, missä herroja käy. Niin aivan. Niin pitäisi tuon säilyä. Kyllä luulisi. 2 kohtaus. Edelliset. Joko Helena saunasta palasi? Jo. Kyllä kai minunkin pitää lähteä. Istukaa te vaan. Minä kaadan teille toisen kupin kahvia! Ei sitä olisi tarvittu. Pianhan sinä palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se lapsi? Saunassa oli paljon ihmisiä.
Miehiä kihisi mustanaan rantaan nousseen nuorukaisen ympärillä. »Mitenkä se kävi? Kuinka sinä pääsit?» »Ei siellä mitään hätää ollut, kuori vain luiskahti jalkani alta ja silloin minä lensin kumoon, mutta tukit olivat vielä tiukassa. Pianhan siitä ylös pääsi, ja se loppukyyti sitte korvasi kaikki», puheli nuorukainen hymyillen.
Viion leski oli hyvillään, ettei Tuira ole tullut heillä käymään, ja päätteli, että hän ei tulekaan, sillä kyllä kai hän on kuullut asiasta puhuttavan. Pianhan sellainen leviää. »Onko se totta, että Viion Elsalla tulee herrasristiäiset?» kuului ääni kadulta selvään kuin olisi puhuja huoneessa ollut, ja siihen vastaus: »On se totta. Lieneekö tuohon enää kauankaan!» »Sellainenpa se olikin fröökynä.
'Tyynevedeltä. 'Vai Tyynevedeltä', no, minä mielistyin valtavasti, ja pianhan me sitten tutuiksi tulimmekin. Hän kertoi kokemuksiansa ja sanoi menevänsä tuon rouvan seurassa Helsinkiin. Mutta Helsinkiin menosta tuon rouvan seurassa ei tullut mitään. Anna tuli meille, ja oli minun perheessäni jo kuin lapsi kotonaan. Mutta täytyihän tännekin tulla koska semmoisia täältä kuului.
"Minä en tahdo tuommoista kuulla!" kinasi Anni vastaan. "Mitä hauskaa koko kihlauksesta on, kun täytyy tuommoista puhetta kuulella?" "Isällä on oikein", keskeytti äiti. "Ole nyt viisas ja vaiti, pianhan tuo on ohitse ja sitte saatamme olla kahta iloisemmat". "Minun Annillani on oikein", sanoi Lents tavattoman vakavalla äänellä.
Mutta ei tämä ollut sopiva mies. KAUPPANEUVOS. Ei! Ei ole sopiva. Ei ensinkään! Mitä liikaa tavaraa tämä aikoo rakkaalleen lähettää ja jättää myytäväksi? HILLERI. Niin rakkaalleenko? Nuo housut. Niinkö pitkällä jo? HILLERI. Pianhan sitä nykyaikana pitkälle päästään. Viisitoista markkaa. HILLERI. Kymmenellä hän minulle olisi myynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät