Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta kuulepas, sinä Hilma, jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista Onnin kanssa. HILMA. Kyllä ONNI. Mutta ei se kauan kestä. Eikö niin, eihän se kauan kestä, setä? KAMREERI. Hm ei, pianhan se on puhuttu. YHDEKS
Sitten valtasi Matti puheenvuoron ja sanoi: Pianhan se Pekka asiansa selvittelee, vaan minussahan sitä olisi paljonkin nuhtelemista, aivan illallisista tyhmyyksistä. Ujosti käsiinsä katsellen virkkoi siihen Hintti: Lieneekö tuota sinussa nuhtelemista, mahtaa olla minussa enempi. No ei nyt puhuta sinnepäin, keskeytti Matti. Heitetään joutavat mielestäkin pois ja uudistetaan niitä vanhoja puheita.
Nyt jo tyytyi Leenakin, lohdutteli tyttöä ja näytteli hänelle pienoistaan, jonka hoitajaksi tyttö nyt oli tuleva; rupesipa Annakin jo paremmin oloonsa tyytymään ja saatuaan syötävää nukkui hän muurin penkille laitetulle vuoteelle. Pianhan sitä lapset oloihinsa mukautuvat ja niinpä Annakin Ketolassa. Muutamain viikoin kuluttua oli hän jo unhottanut kaivatut veljensä ja kodistunut täydellisesti.
Kaikki elämän parhaat herkut me tänä päivänä saamme, kun vielä juustoleipääkin. Mistä nämäkin kerkesivät?» Pianhan se kypsi kerkeää emännän ahkeran käsissä, sanotaan. Tuolla niityssä on kolme vastakantanutta lehmää, joita kolmesti päivässä lypsetään; niitten päivämaidosta Hetvi oli tekaissut ja tuolla saunan uunin edessä paistanut, sanoi Anna Maria hymyillen.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, Ja usein se käytävä liukaskin lie. Niin pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Ja viettelys vienoja verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Ne ajatukset, se ikävä pitivät meitä yllä, vaikka väsymys jo tulikin hyvin tuntuvaksi. Vielä vähä ponnistusta, niin pianhan olimme perillä. Ratsummekin näyttivät ymmärtäneen sydämmemme toivon; ne riensivät yhä nopeammin. Nekin ikävöivät raikasvetiselle virralle, jonne kohta saavuimme. Se paikka puineen ja runsaine kasvullisuuksineen oli oikea kosteikko erämaassa.
Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. TUOMAS. Mutta kyllä vielä tässäkin tarpeeksemme saamme. Minä takaan sen. JUHANI. Jumala auttakoon meitä ajoissa! TIMO. Täytyyhän tässä poikien untakin jyritellä päälliskyttäisin toinentoisensa niskoilla kuin pääskysen-poikaset pesässänsä. AAPO. Se ei käy päisin. Pianhan kellahtaisi unipöllöinen mies alas härkien saaliiksi.
Vertaatko sinä sanomalehtikiistaa akkojen kielen-pieksemiseen? Onhan asiassa ero. HANNA. Ei minusta ero ole niinkään suuri. Saanko nyt muuten lukea tuon kirjoituksesi? JUSSI. Tällä on kiire, poika odottaa eteisessä. Pianhan lehti ilmestyy, ennätät sen lukea sittenkin. Mitäs tämä on? »Sodat hävitettävät, asevelvollisuus ja sotalaitos poistettavat.» HANNA. Ai, elkää lukeko sitä!
Mutta tämäkään ei herättänyt pojassa leikkihalua eikä suuttumustakaan, hän vaan astui pois syrjään ja vuona seurasi häntä taukoomatta. Tämän kaiken huomasi äiti; mutta hän oli liiaksi ylpeä kysyäkseen vielä jotakin ja saadakseen samanlaisia kierteleviä vastauksia kuin ennenkin: pianhan oli renki, joka oli läheisestä uudistalosta kotoisin, lähtevä pois ja silloin jäi hän ja Olli kahden kesken.
Ja vanhurskaat vaimot, semmoiset kuin Tapalan emäntä ja moni muu, valittelivat mailman pahuutta, ja ihmettelivät, kun ei koko Luisulan lapsisarjassa ollut yhtään kunto ihmistä, vaikka isä ja äiti olivat koko hyviä ihmisiä. Pianhan ne kyläläisiltä unohtuivat koko Luisulan lapset, olivathan ne niinkuin olleet ja menneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät