United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä huomaan nyt, että kohden Claudioo on vihasi teroitettu, kohden miestä, jota minäkin vihaan sydämmeni pohjasta ja jolle olen velkaa verisen koston. GREGORIO. Hahaa! siis taidamme ottaa toinentoistamme kädestä ja rynkätä päisin yhdessä. MARCIA. Kaiketi on minulla syytä vielä enemmin kuin sinulla vihata sun herraas. Mutta kuinka nosti hän sun kostos himon? GREGORIO. Vimmatulla tavalla.
JOOSEPPI. Oi itkun päivä! Katsokaas, kuinka mestarini silmät mulkoilee. Hän on hukassa. EENOKKI. Ei, Aapeli, ei, ei käy tämä päisin näin syvästi mietiskellä ja murehtia. Koetas vaan, koetas vaan; saatpa muuton korvilles. AAPELI. Ei juuri hätää vielä. Mutta kovin musertuu sydämmeni, koska muistelen sitä korkeapovista impeä, joka mulle annettiin, mutta kohta taasen otettiin pois multa Herran nimeen.
Suojelevaisesti pidin käteni silmäni ylitse, muuten olisin pimein päisin syössyt jokeen tahi puita kohti ja niin juoksin eteenpäin, kunnes hengästyneenä seisahduin Karolinenlustin etehiseen. Jumalan kiitos, nyt en enää kuullut tuota tyventä ääntä, joka kuitenkin vaikutti minuun, ikäänkuin lämmin sykkivä sydän ilmaantuisi siinä.
"Noh, jos sinulla vaan on hyvä tahto, niin käypi asia kyllä päisin. Sinä saat kohta tulla minun kanssani." "Sitä en nyt, hyvä herra, voi tehdä, sillä minun täytyy ensiksi sanoa jäähyväiset äidilleni," vastasi Leo. "Mutta laiva purjehtii meidän huoneemme sivutse, ja silloin saan minä nousta laivaan." "Missä teidän huoneenne on?" Leo kertoi nyt tarkkaan, missä hänen äitinsä huone siaitsi.
AAPO. Se keino voisi käydä päisin, mutta ehkäpä kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Isä. JUHANI. Parhain. Tässä istumme revittyinä, rupisina, silmäpuolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko tämä herttaista? Peeveli! tämä maailma on suurin hulluus mikä löytyy auringon alla. SIMEONI. Niin on hän asettanut, Herra, sillä hän tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa.
Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sillä avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo käydä päisin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan töitä, niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on hänelle määrätty, me teemme samoin.
Mutta nyt ampujan tulinen luoti Sankarin maahan kaataa, Nousee hän vieläkin, karkaen päisin Kiljunal kauhealla; Nyt isketään, Lumi tuiskahtaa, Kun kontio, koirat ja mies Lyö painia tunturin harjal.
TOMMI. Mutta antaa toki ryysyen tuultua. ANTON. Tuultua, pinnaen oltta naamaansa? TOMMI. Raikas ilma ja raikas olvi on paras lääkäri. ANTON. Tämä ei käy päisin, mummo, teillä ei ole lupa heille antaa houreensa kannatteeksi. Me kiellämme. MAURA. Pidä kitas, sinä roisto. Heille annan välskärin luvalla. ANTON. Välskärin luvalla?
THEKLA. No minä tahdon koettaa, mun Konradiin, ja astua päisin noitamahtis suojassa, minä tahdon koettaa. KONRAD. Uhkea tyttö! Kas kun huomenna oikein isket yhteen tuon meidän valttimme kanssa! THEKLA. Herra varjele minua! KONRAD. Ha, ha, ha! SELMA. Minä kirjotan sanat sun etees, joilla kohtelet sankarias, ja teetpä kylläkin sievän rollin, takaan minä. THEKLA. Nonoh!
LAURI. En suostu päätökseen minä. TUOMAS. Enkä minä. TIMO. Olenko minä piirtoposkinen metsäsika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. JUHANI. Te rupeette kapinoitsemaan. TUOMAS. Se rangaistuksen pykälä ei käy päisin, ei käy. TIMO. »Ei käy kontoon», sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä.