United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olinkin siihen aikaa rikas; sillä kaikki minua suosivat ja suvaitsivat suuret herrat, niinkuin tekin, tulivat minua katsomaan Minä myin kartanoni ja ostin tämän tilan, koska se oli niin mukavasti syrjässä ja sitte kuletin lapsiparkani tänne!!..."
Ilman en saanut tunnossani rauhaa enkä lepoa. Salaa kuletin aina leipää ja kaloja, joita ikkunasta pujotin muorille saunaan, että eihän edes nälkä panisi päätä. Laitoin puita sinne, että sai mielensä mukaan lämmittää. Joutohetkinä menin mummon luo tarinoimaan hänen huvikseen ja vein aina jotakin. Kyynelsilmin hän kiitti Jumalaa hyvyydestäni.
»Se niin Minä kuletin kaikki tervani Ouluun viime kesänä. Eikähän noita paljo ollutkaan.» »Mitenkäs sinulla nyt hauta joutuu?» »Se tänään tulee olleeksi viikon palossa, viime sunnuntai-iltana sytytettiin.» »Hyvähän se olikin ilma viime sunnuntaina, tyyni sää.» »Oli, näin oli tälleen kuin tänäänkin. Ja hyviä säitä nyt on ollut koko viikon.» »Kauniita säitä kerrassaan, lämpimiä ja tyyniä.
Laulu, sellaista ryssäin kiruntaa kuin se olikin, antoi kuitenkin reippaalla tahdillaan hiukan vireyttä jalkoihin, mutta siitä ei kauaksi ollut, pianhan ne uupuivat laulajatkin. Astua nahjustettiin siinä nyt sitä. Minä kuletin jalkoja perässäni, kuten muutkin.
Kotvasen aikaa viivyttelin ennen kuin viimeinkin verkalleen kuletin syötin hau'en suun eteen, mutta silloin se hiljaa peräytyi taaksepäin. Varmaankin puoli tuntia jatkoin koetuksiani, vaan en kuitenkaan haukia onnistunut saada näykkäämään. Vihdoin nostin onkimaneuvot ylös, asetin kupon tarpeeksi syvälle ja laskin taaskin sären petokalan eteen, joka yhä vain olla jörötti paikoillaan.
Ei ollut ajattelemistakaan enää ajon jatkamista sinä päivänä, sillä pimeä oli tuossa paikassa tulossa. Karhu oli kierrellyt niin, että minä kun olin perehtynyt erämaahan ja tunsin kaikki seudut, tiesin suunnille ett'ei enää olisi kuin pari virstaa äsköiselle pesälle, jonka luona ammuttu karhu oli. Pollen kuletin kaulavitjastaan pesälle, jossa päätin viettää yöni.
Seitsemäskolmatta runo Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille. Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana, miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin, ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.
Kun puin riihen ensimmäisen, Sainpa otria ololta, Purnun puituja jyviä, Otrista panin oluen, Viinan keitin kekrikseni, Sitt' oli juoa joulunakin, Loppiaisna lollottoa, Siitä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä. Kesä keikahti etehen, Tamman tallista kuletin, Ulos talvitanterilta, Päivän liikkui liinaharja, Heilui hempeä hevoinen.