United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä pääsin päistärihin, Päistäret tulehen syttyi; Minä pääsin aian alle, Aita mulle päälle kaatui j. n. e. Tuomittu katti. Etpä tieä, minkä löysin Löysinpä mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta keitin vellinkisen. Tuli katti kaupungista, Viirusilmä Wiipurista; Lakki vellin lapsinensa, Söi vellin perehinensä.
Simo kyllä huomaa, ettei eukko suinkaan ole tyytyväinen, mutta minkäs sille voi; ei ole mitään huomaavinaan ja tarttuu vierasta käteen. Käydäänpäs veliseni syömään, sanoo hän hänelle. Vieras istui penkille. Mitäs nyt! Etkös ole mitään keittänyt? Martta vimmastui. Kyllä keitin, mutta en sinulle. Johan sinä olet järkesikin juonut.
Kun sytytin kynttiläni, joutui hän nöyrään ihastukseen siitä huoneesta, joka ilmestyi hänen eteensä; ja kun keitin kahvia yksinkertaisessa läkki-astiassa, jossa Mrs. "Todella, Master Copperfield Mister Copperfield aioin sanoa", lausui Uriah, "kun näkee teidän passaavan minua, on se asia semmoinen, jota en olisi voinut koskaan odottaa!
Olisiko nuo viime kesänä koskaan nousseet, jollei olisi ollut joku repijä, sanoi Jertta, joka hänkin oli Mallan puheesta valveutunut. Minun kun piti nousta lehmiä hoitamaan kuutta käydessä. Minä lypsin lehmät, siivitsin maidon, sitten vasta keitin kahvin ja sääristä kiskomalla sain sitä juomaan.
Hupsua se oli itsestänikin, mutta sellaista se kumminkin oli. Usein minusta tuntui kuin nuori isäntä olisi minuun katsellut miettivästi alta kulmain. Mutta hän oli hiljainen ja vaitelias, ei puhunut juuri muuta kuin ilman laadusta ja kelistä; kun emäntäni käskystä hänelle kahvia keitin, olin näkevinäni että hän minua katseli; koetin puhella jotain, mutta puhe ei juossut.
Mutta heillä on tapana sanoa, ja melkeinpä täydellä vakuutuksella: minä suolasin, minulla oli pyykki, minä leivoin, minä keitin, minä laitoin, vaikk'eivät itse olisi pikku sormeaankaan niissä toimissa liikuttaneet. Se, näet, kuuluu niin hyvältä ja siinähän pääasia. Pikkukaupungeissa varsinkin rouvat elävät »vaan kodille». Eivät he sekaannu yleisiin asioihin, sillä se olisi epänaisellista.
Tämä tuntui minusta hyvin suloiselta, sillä vaikka kyllä jäykkä yksivakaisuus yhä asui hänen kasvoissaan, näin minä kuitenkin niissä jotakin, joka muistutti kalliista täti Cottasta. Hän puhui minulle hyvin vähän; mutta minä tunsin, että hänen isot, syvät silmänsä seurasivat minua, kun keitin yrttejä tulella taikka hiljalleen puuhasin huoneessa.
Minä tein niinkuin äitini, joka oli mainion hyvä juuston keittäjä, minua neuvoi, pidin pientä valkeaa ja hämmensin hiljaa ja varovasti, mutta keitin muutoin hyvin kauan ja se onkin juhannusjuuston päämahti, että sitä kauan keitetään.
Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni.
Minä lähetän sinulle pienen pöntön puolukkapäärynöitä, jotka minä syksyllä keitin. Minä muistelen että sinä sanoit niistä pitäväsi, kunpahan ne nyt olisivat sinusta hyvänmakuisia! Katteeksi on pantu puolukoita, jotta ne suojelisivat päärynöitä, ne kun ovat pahoja homehtumaan; nuo puolukat sinun täytyy kuoria pois.