Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kohta tästä kolkan käännän, Kolkan käännän, toisen väännän Tästä tuhmasta tuvasta, Kamalasta kartanosta; Heitän tänne herttaseni, Tänne kaunoni kaotan; Suojelkohon suuri Jumala, Kaikkivalta varjelkohon, Ettei huomenna katuisi, Päivän päästä peljästyisi. Näitä outoja ovia, Veräjiä vierahia. Kosiomiehen ylistys. Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi!
Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Kutsui paljo vierahia Oluille juotaville; Hyvä oli juoma hurskahille, Paha paljo juonehille: Pani se hullut huiskamahan, Mielipuolet meiskamahan. Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Ei voinut kotona olla, Piti metsähän paeta. Tehkäme iloinen ilta. Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien päivien perästä!
Itse Pohjolan isäntä pian pirttihin menevi, alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo tulevi vierahia selällä meren sinisen: ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, lasketahan laivoin suurin tämän puolen Lemmenlahta." Sanoi Pohjolan emäntä: "Mistä arpa saatanehe tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan!
Niitä löytään semmoisten korkiaoppisten teelmissä ja laitelmissa, jotka vierahia tälle jokapäiväiselle, alahaiselle elämälle, taikka sitä halpana pitäväiset, sihen siitä syystä eivät puutukaan, vaan mielensä lentimillä kohoten päätyvät viimein kunneki omissa luuloissansa löytyvihin parempihin maailmoihin.
Kauno syöp' ja kiittelevi: "Hyväpä tämäki ruoka, Syöä miehen saamattoman, Ottoa olemattoman!" Lämmitin metoisen saunan, Hautelin metoiset vastat, Kylvettelin vierahia; Kylvin itse kyllältäni, Käskin kaunon kylpemähän; Kävi kauno kylpemähän: Minkä kauno vettä puisti, Sen mä löylyä lisäsin, Minkä kauno usta huusi, Sen mä usta ummemmaksi, Minkä kauno maahan pyrki, Sen mä portaita alennin.
Mutta kun hän huomaa, ettei Juhalla ole asetta, astuu hän askeleensa takaisin ja jää seisomaan ovensuuhun. Hei, ka, on vierahia, kaukaisia vierahia! Terveheksenne! Eivät vastaa, ei Juha eikä Marjakaan. Tännekö heillä matka vaiko vielä edemmä? Minä tulin ... me tulimme ottamaan poikaa, sanoi Marja. Ottamahan? Isäntäkin? Tulin, sanoi Juha.
Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni.
Virkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta: "Puu kun mettä vuotanevi, simoa sirettänevi, niin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa." Siitä Pohjolan emäntä, Pohjan akka, Pohjan tyttö pian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle luoen silmänsä selälle, kääten päätä päivän alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät