Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tammalla taloksi pääsin, Tammalla vaot vakosin, Sirottelin siemeniä, Kylvin kymmenen jyveä Yhen kannon ympärille, Siitä sain sata kekoa. Tuhat riihtä tuullattelin, Siitä sirkkuset sikerti, Siitä varpuset varasti, Leppälinnut leiletteli.
Liikutettuna riensi neiti Hanna ulos salin ovesta juuri yht'aikaa, kuin provasti Maunu Jaakko Velenius, senaattorin koulu-, lukio- ja yliopistokumppani sekä vanha ystävä, astui sisään tampuurin ovesta. Tulija oli voimakas, seitsemän kymmenen ikäinen vanhus, pyöreät ja lihavanlaiset kasvot sileiksi ajeltuina. Hyvää iltaa, hyvää iltaa tänä siunattuna kevätiltana. Minä kylvin ohran tänään.
Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Mieli kulkevi kulossa, Vesakoissa viehkuroivi, Miel' ei tervoa parempi, Syän ei syttä valkiampi. Usein minä utuinen, Usein utuinen lapsi, Itketän ihanat silmät, Kastuttelen kaian kasvon, Vetytän verevän posken, Hoikan varteni valelen; Kylä tiesi kylpenehen, Veli vettä kantanehen Minä kylvin kyyneleillä, Hautelin haluvesillä. Kannan mustoa muretta.
"Niin ... niin, aivanhan se on välttämätöntä", kuiskasi hän, "kylvin tuulta ja niitän myrskysäätä ... sen täytyy olla, niin ... sen täytyy..." Vihdoin nousi Gabrielle ja meni Robertin luo. "Hyvää yötä", sanoi hän ojentaen kätensä, "en jaksa enää ajatella enkä puhua tänä iltana, päätäni jo huimasee väsymyksestä."
Heinälajeja kylvin sekä timoteitä että apilaa, mutta apila ei menestynyt vaikka hankin siemeniä sekä Pietarista että Vjernoista. Sitä vastoin onnistui timotei jotenkin hyvin.
Kuitenkin tekivät tiheät ruohonjuuret sen että kyntäminen on varsin raskasta, sillä vaikka ensi kerran vaan kamaraa kuorii, niin tarvitaan hyvin ruokittu hevospari vetämään auraa. Kun minä kylvin vaan toisen puolen pelloista vuosittain ja pidin toista puolta kesantona, niin tarvitsin maanviljelykseen vaan kaksi paria hevosia. Pellot kasvavat ojittamatta tai lannoittamatta.
Kun päivä paistaa, sekin loiston saa, Sen päälle halla nostaa huolen painon; Ma siihen kylvin lemmen siementä, Päiv' oli kirkas, maata kastoi muiskut, Vaan lyhyt syyspäiv' on, sen päätteenä On pakkanen, seurana tuulen tuiskut. Sun rientos, rinta, pilviin peitetään, Sun korsillasi muiskut jääksi muuttuu, Sun kirkkaat tuntees myrskyyn heitetään, Sä kuihdut pois, sinusta muistot puuttuu.
Kauno syöp' ja kiittelevi: "Hyväpä tämäki ruoka, Syöä miehen saamattoman, Ottoa olemattoman!" Lämmitin metoisen saunan, Hautelin metoiset vastat, Kylvettelin vierahia; Kylvin itse kyllältäni, Käskin kaunon kylpemähän; Kävi kauno kylpemähän: Minkä kauno vettä puisti, Sen mä löylyä lisäsin, Minkä kauno usta huusi, Sen mä usta ummemmaksi, Minkä kauno maahan pyrki, Sen mä portaita alennin.
Se onnistui aika ajalta sillä, eitä minä kylvin epäluulon siemeniä sisareni sieluun te ette, niinkuin minä toivoin ollut onnellinen vaimonne kanssa. "Te matkustitte Ranskaan; sisareni muutti tänne Utå'hon tuo tapahtui vasten tahtoanne; mutta minä tahdoin niin ja minä voitin. Te olitte poissa ja puoli vuotta poissa menonne jälkeen syntyi poikanne Frans".
Vielä nytkin olemme usein nauraneet tuota poikamaista isännöimistämme ja suurta erhetystämme. Kun sitten viimeistä maata kylvin ohraan, muistutti vaimoni ehtimiseen: »älä pane niin paljo siementä, että jää vähäkään syömistä». Minusta tuntui se muistutus oikealta ja ohra tuli harvaa. Siis ei kumpikaan kylvö menestynyt: peruna tuli tiheätä ja ohra harvaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät