United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisi varmaan nytkin jäänyt sahrain aisa korjaamatta ja peruna multaamatta.... Ei se Hanna sitä heitä, sillä mistäpähän saisi paremmankaan. Antaa vain peitota vaatteitaan päivän, siitäpähän itsekin pehmiää.... Eikös ala ilma jo hiljetä. Ennen puoltapäivää on ehkä siivo sää ja yöksi päästään kalaan. Huomenna on ehkä tynnöri silakoita suolassa. Pääasia on, että ollaan tyytyväisiä.
Mutta hänellä oli vahvat ja työhön pystyvät kädet, niillä hän rakensi itselleen tuvan ja alkoi raivata kivisiä mäkiä sen ympärillä. Ja vuosien kuluessa kivikko muuttui pientä tupaa ympäröiväksi peruna- ja ryytimaaksi. Mutta samaan aikaan kuin hän teki työtä kivikossa, kävi hän kylän asukkaiden luona ja auttoi niitä, jotka olivat köyhiä, sairaita tai muuten avun tarpeessa.
Vielä nytkin olemme usein nauraneet tuota poikamaista isännöimistämme ja suurta erhetystämme. Kun sitten viimeistä maata kylvin ohraan, muistutti vaimoni ehtimiseen: »älä pane niin paljo siementä, että jää vähäkään syömistä». Minusta tuntui se muistutus oikealta ja ohra tuli harvaa. Siis ei kumpikaan kylvö menestynyt: peruna tuli tiheätä ja ohra harvaa.
Olipa kaunista, kun hän pani siinä lankaa vyyhdille. Jos minulla olisi jo silloin ollut ymmärrystä, niin en olisi sallinut myödä äidin rukkia, se olisi minulla peruna; mutta kukaan ei ole meistä väliä pitänyt. Voi armas äiti! voi isä armas! kunpa tietäisitte, kuinka hyljittyjä me olemme, niin tekisi tuo teille murhetta autuudessannekin". Amrei rupesi kovasti itkemään, ja Dami itki hänkin.
Miehet vilkasivat nyt toisiinsa, sillä poliisi oli heille kuuma peruna pivossa, varsinkin tämmöisen asian aikana. Hämillään sanoi Antti: »Vai rännin miehiä piti avuksi hakea ennen kuin Pirisen saivat putkaan!» Ja hälventääkseen epäluulotkin ihmetteli Jussi: »Vai on se täällä kaupungissa semmoinen laitos, johon viedään putkaan... Ei siellä Liperissä päin ole sitä kuultu olevan.»
Rintapeltoon kylvetään peruna, ja mikä jää perunalta, se kylvetään vihantarehuksi... Auttanee tuo toki Jumala Suomen sankareita, että silloin jo olen kotona... Mutta ennen kaikkeahan teillä on tähän riiheen tehtävä uuni, jossa saatte leipää kypsäksi ja edes yksi ikkuna tälle sivulle. Uuni kai se ensimmäinen on. Tehnen vain semmoisen sisäänlämpiävän.
Niin on kuin höplöttäisi jotakin ja tosiaankin kuuma peruna suussa.» »Jees, niin se oudosta kuuluu. Sitähän minä sanoin», lausui Stark. »Niin se on kuin höplötystä sellainen kieli, jota ei ymmärrä, luulee, että puhuja tekee vain kurillaan vinkeitä suullaan. Siltä se suomikin kuuluu englantilaisesta. Siellä laivalla kerran pyysivät minua lukemaan suomalaista kirjaa. Nekös nauroivat, kun minä luin.
"Nääs mukulaa, ompa peruna kumminkin kasvanut!" sanoi Leena, pitäen isonlaista, soikeaa uutta perunaa kädessänsä, jonka hän oli kaivanut maasta. "Mutta kuules, Taavetti! Mitä minä eilen uusia kuulin kylässä käydessäni!" "Mitä nyt?" kysyi Taavetti, hyvin odottavaisesti. "Minä kuulin, että sinä saat piakkoin uuden lankomiehen kihlattu on!" "Kuka on kihlannut ja kenen ja missä?"
Isäsi." Oli niinkuin Heikki olisi tullut jostakin korkeudesta alas. Oh, kuinka tämä putous tuntui katkeralta! Kevätkylvöt, likavesistä lirisevät purot, siat, lampaat, aidat, ojat, lantatunkiot ja sontaiset rengit päivettyneine naamoineen, puukko toisessa kädessä ja toisessa höyryävä peruna, ja koko väestö tapoineen ja puheenparsineen. Sinnekö, sinnekö ikipäiviksi?
Nololla äänellä hän sanoi: »Se taitaa sitten olla vaikeaa?» »Jees. Ja suu pitää pitää aivan kuin olisi kuuma peruna suussa.» »Elä sinä nyt juttuja puhu», sanoi Starkin emäntä. Stark alkoi lukea raamatusta. Santeri kuunteli silmät renkaina ja suu auki. Aukusti hymyili ja Starkin emäntä seisoi kädet puuskassa ja nauroi. Kun Stark lopetti, sanoi emäntä: »Tuo ei ikinä ole jumalansanaa!