United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helena ratsasti Almandinella. nuori Petrov, Martinov ja viimeisenä hän itse kultaraudikolla syöksyivät jäljestä. Juuri kuin hän oli riistämäisillään kauniin hunnun, kaatui kultaraudikko ja siinä se makasi kuivassa kulossa, hän ei nähnyt muuta kuin veripunaisen kielen ja suusta valuvan vaahdon.
Minun ei kuulu kullaistani, Eikä helkä hertaistani; Minun on kultani kulossa, Hopiani heinikossa Suuri kuusi kulman päällä, Pajupehko parran päällä. Armas arkussa ajavi. Muien turvaset tulevat, Armahaisensa ajavat, Tahi on turvansa tuvassa, Armahat katoksen alla; Minun ei turva tulle'kana, Armahani ei ajane.
Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona tamma, millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" Kulaten kulossa astui, heläellen heinikossa. Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: "Kuoli ehtoinen emosi, kaatui maire maammuesi. Käypäs tuota katsomahan, miten miero hautoavi!"
Näki kantelon kulossa, sävellippahan setänsä sit' oli kauvan kaivannunna, etsinyt ikävät illat, talven pitkät puhdehetket, hoivoa halaten, orpo, sydänhuolten huojennusta. Nyt sen vihdoinkin tapasi surun suurimman ajalla.
Riistä, Taina, tyttäresi Ukko utran polven päältä. TAINA. Anna lapseni iloita, Pyhä on polvi laulajalla. AINO. Kuulen kummaksi sinua, Loitsijaksi, laulajaksi. Mutta päästä polveltasi. Tuoll' on toiset karkelossa. Siellä vartovi minua Kirrikin kulossa mielin. V