Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Minä läksin häntä hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Virot, mutta en löytänyt kullan-kokkoani. Tulin taasen suureen Suomen-saareen, ja löysinpä hänen tuolta Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni! huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui: »mikä olet sinä? mikä maan-mustettu? mikä tervaan kastettu?» ja kiepasi ensimmäiseen tölliin.
Neiti poikia tekevi Tuohon suurehen sotahan, Tasapäähän tappelohon, Joss' on päätä, kun mätästä, Joss' on hiusta, kun kuloa, Joss' on verta säärivarsi, Polven korkeus punaista. Avullinen kurki. Etpä tieä, minkä löysin Löysinpä omenamarjan; Etpä tieä, kunne kätkin Riihen päälle rikkasihin, Saunan päälle sammalihin.
Löysinpä todella sopivan sanan: painajaisesta. Se on todellakin painajainen. Ja se laskeutui armottomana ja ijankaikkisena minun päälleni siitä hetkestä alkaen kuin menimme kihloihin. Minä olin heti kuin kahleissa. Minä tosin olin silloin onnellinen, mutta minulla oli sittenkin painajainen, hieno ja kuitenkin selvä ja lakkaamaton painajainen, jo ensi hetkestä saakka.
Minä pääsin päistärihin, Päistäret tulehen syttyi; Minä pääsin aian alle, Aita mulle päälle kaatui j. n. e. Tuomittu katti. Etpä tieä, minkä löysin Löysinpä mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta keitin vellinkisen. Tuli katti kaupungista, Viirusilmä Wiipurista; Lakki vellin lapsinensa, Söi vellin perehinensä.
Ja jos hukkuisinkin tuolla matkalla, niin olisihan sekin parempi kuin nälkäkuolema. "Aloin siis heti rakentaa lauttaa laivanjätteistä, joita sidoin yhteen kaisloilla ja nuoranpätkillä. Kun se oli valmis, keräilin rannoilta kaikenlaista tavaraa, jota vesi oli sinne ajanut, löysinpä sieltä helmiäkin ja muita kalleuksia. Sitten hain kasveja ruuakseni ja sidoin kaikki vahvasti veneeseeni kiinni.
Eerikki katseli kohtausta sanomattomalla hämmästyksellä, ja aavistus tämän äkillisen molemminpuolisen tunteenpurkauksen syystä täytti hänen sielunsa. Hän on minun poikani, huudahti Inkeri mielettömänä ilosta. Löysinpä hänet jälleen... Elli, Elli, sinä olet löytänyt veljesi... Teidän poikanne! toisti Eerikki saman ihastuksen vallassa. Niin se on, sen täytyy olla niin.
Eikä kauan kestänytkään ennenkuin hän huuteluja kuulostellen pääsi huutajan itsensä perille, tapasi sen aidan takaa kosteassa ja tiheässä koivikossa, vihreäin lehväin alta, valkosten runkojen keskeltä. Se oli suurikasvuinen, kalpeaihoinen nainen. Paksu letti jatkui vyötäisille huivin alta. Hän hyppäsi aidan yli, tuli naisen luo ja sanoi: Koko päivän olen turhaan riistaa hakenut, löysinpä vihdoin!
Löysinpä sinut, mun armahani, Kaikki muuttuivat samassa myös: Itse me tulimme Kalevoiksi, Tähtivälkkeheksi katselumme vuos', Säteet auringon himoja toivat, Hempeyttä kuun valoiset loivat, Maat ja metsät hekkumaa sanoivat, Lempeyttä kukkaset muhoili, Salot siintävät suloa soivat, Ilokyyneliä kosket myös valoivat, Armautta tuuloset tuhoili, Meren karit riemusta kohoili.
Päivän Sana
Muut Etsivät