United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin yhä Ruotsin rautatammi nousi ja päälle pilvien se nosti pään ja yli maan sen ylväs latva nousi ja taivon kaiken katti lehvillään; ja turhaan ampui päältä päivän jousi ja turhaan kuuhut kylvi välkettään. Se tammi taivon valon maasta sulki ja yössä kaihomielin kansa kulki.
Minä olen ruvennut sinulta avonaiseksi jääneesen kyökkipiian paikkaan; itse olet itsesi irti sanonut ja valta minulla oli siihen eikä jumalisuuteni estä minua rupeamasta työhön semmoiseen, joka on toiselta avonaiseksi jäänyt." "Jaa", sanoi Katti, eikä osannut mitään muuta. "Jos tahdot, niin pyydä mummoa toimittamaan, kyllä hän sinulle paikan saapi, ole varma siitä.
Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä."
Talossa viisain katti, Päältä kerman lakkii. Kuulusteltiin tietysti, mistä hän oli oppinut tuon lorun. Thorbjörn oli sen opettanut. Tämä säikähti kovin ja sanoi, että hän oli sen Aslak'ilta oppinut. Silloin sanottiin hänelle, että hän saisi selkäänsä, jos hän vielä itse laulaisi tahi opettaisi tytölle sellaisia remputuksia. Kohta tämän jälkeen kuultiin pienen Ingridin manaavan.
Hiiri ja katti. Hiiri metsähän menevi, Lyhytjalka lynsyttävi, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa. Päätyi katti kannon päähän, Kannon päähän katsomahan: "Minne menet hiiri rukka, Lyhytjaika lynsyttelet?" "Metsähän menen poloinen, Korpehen kovaosainen." "Mitä siellä tekemähän, Kuta raukka raatamahan?" "Lehtikoivun leikkomahan, Puun sorian sortamahan."
Ann' olla katti karvoinensa, Että tulee tuntemahan, Mit' on pantu Paltamossa, Koottu kuorien sisähän, Taherrettu taikinahan". Isäntä ihasteleepi, Lie'en vierehen lipuupi, Pani kissan paistumahan, Katin karvat kärtymähän. Sitte kuin kuori päälle kuivi, Taikina tuli somaksi, Katin päälle kankiaksi, Ulos uunista nykäisi, Paneepi säkin sisähän.
Jop' on laulu laitettuna, Sanat somat solmittuna Rytsin ruuasta rumasta, Kummasta kalakukosta, Johonk' ol' pantu Paltamossa Katti karvainen sisähän, Isossa Itäkylässä Paltamossa mainiossa.
"No kotti eli katti, eikös se nyt ole sama", sanoi emäntä mennessään ulos. Antti seurasi häntä. Lydia ja Föhrberg jäivät kahden kyhentelemään, mutta valitettavasti kahdenolo pian keskeytettiin. Isäntä astui sisään. Nuoret luopuivat erille toisistaan. Lydia oli vähän hämillään.
Hän silloin kääntyi kotihinsa, tuoll' Iloisna kerran kanneltansa kätti, Ja laski syvän soinnelman ja kuol' Ja hengen kotimaalle hengen jätti. Runoojan hautapatsas murenee, Sen all' ol' tuhkans' ammoin katkoksessa; Vaan mertä maita laulu lentelee, Ja sielut hehkuu jaloa muistellessa. Ikävöinnälle.
Kyllähän minä tytön sinulle lupasin, mutta itse hän on toisen valinnut. HOPPULAINEN. Ei katti kaikkea saa, mitä pyytää. Kuinka voin teitä kiittää, niinkuin tahtoisin, Hoppulainen! En koskaan, koskaan unhota sitä hyvää, jonka minulle olette tehnyt. HOPPULAINEN. Mutta hylkäätpä minun kuitenkin, Helena, jätät mun yksin kuin poltetun petäjän, tahi kuin kuivan kuusenoksan, tahi karsitun katajan.