Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kohta parvesta pahimpi, Aivan kaikista kavalin, Otti sienen saatavilta, Täytti täytehen peräti Etikalla karvahalla, Isopilla ympärinsä, Puuhun pitkähän paneepi, Eli ruokohon asetti, Ylös nosti Jesukselle, Janohonsa juoda käski. Toiset pilkalla puhuvat: "Annas kutsua: Kuska ehtiipi apuhun Poijes puusta päästämähän!"
Jok' on julma viinan juoja, Joka juopi joka päivä, Alvari kylän ajaja, Kuinka sill' on kuiva kurkku! Ei sille piisaa pikari, Yksi jumpru juotavaksi, Eikä kastu kaulavarsi, Eikä kastu kielen kanta Pikarista pikkuisesta. Totta toisenkin paneepi, Juopi kohta kolmannenkin, Neljännen nenänsä alle, Vielä juopi viiennenkin, Kuuennenkin kurkkuhunsa, Sekä juopi seitsemännen, Kaheksannen kaulahansa.
"Me ilmestystä kauvan Olemme oottaneet, Pää-enkeli vaan viipyy, Hänt' emme nähnehet. Sodanpa lähemmäksi Tulevan tiedetään; Se seikka kuningasta Paneepi miettimään." "Siis kuninkaallisesti Olemme päättäneet, Ja tosipäätöstämme Nyt täyttää määränneet; Me oomme tuottanehet Tänäänpä puvun sen, Min Leijonamme vihki Narvalla taistellen."
Siinä tavataan esim. seuraavat säkeet: »Mari sänkynsä levitti, Paljon peittoja paneepi, Sanoopi sanalla tuolla: Riisu vieras vikkelästi, Poes kintahat käsistä, Lakki laske arkulleni, Kengät keskilattialle, Vilu siell' on seisoessa, Painu tänne pakkasesta, Siirry peittojen sisälle.»
Vaikka mies on mieluhinen Muitten siivojen seassa, Tasaistenkin tanterella, Vaikk' on kaunis kasvannolta, Kaunis kaikkien seassa, Vaan kun viina vietteleepi, Saapi viina vietellyksi, Niin on reikä rengilläkin, Suuparka palkollisella, Johon palkkansa paneepi, Ansionsa ammuntaapi, Jota ei tuki tuhannet, Salpa'a sataiset markat.
Mutta mjehengin mukoman Arvo pelehtyy piangin Kaunis sanoma katoopi, Koska kirjoja pahoja Vejsujakin vjekkahita Kansan käsihin paneepi: Sillä kirjasta kokoopi Lujan päätöksen lukia Pännä mjehen mjelestäkin, Eikä ensin tutkistele: Ljekkö leikki leuvoisansa Vainko valanee vakuutta; Tavan tottuneen pitääpi Seuraa vanhojen sanoja.
Taas on pannu tarkoin juotu, Keikkakaula kallellehen, Vaan ei vielä vaski joua Kovin kauvan kylmillehen, Vielä on oma halunsa, Vielä tallella tapansa Emännällä ennallansa, Puolipäiväisen perästä, Vielä vieraatta paneepi Pannun paikalla tulellen.
»jalo Suomalainen työllä peljätti pakohon kituwana kulkemahan erä-maihin edemmäksi,» niin »eipä kulje kurjuus wielä kokonansa kotiansa;» vaan »halla usein häwytöinä, aina yösillä ajoilla, pellot paneepi pahasti, turmeleepi täyden laihon monen murheeksi majoissa.
Maata matkalle paneepi Pahan pakkasen käsihin, Kovan ilman kouristella, Kussa kuolema tuleepi, Paha loppu loukahtaapi; Kuinka vielä viinan tähen Hukkuu monta humalaista, Pahoin paatista putoaa, Venehestä vyörähtääpi, Moni juokseepi jokehen, Virtahankin viinapäissä. Joko laaten laulamasta Lasken lauluni lopulle, Kosk' en jaksane jutella, Enkä yksin ymmärrellä?
On siis vaivassa viatoin, Sekä syytöin surman alla; Vialliset vallallansa: Herra henkensä paneepi Pahan tähden palveliansa. Katso synnin virheyttä, Jumalan vihan väkeä, Palavuutta polttavaista: Ei armahda ainokaistans', Rakkahansa rankaiseepi, Lyöpi poikansa pyhimmän Synnin tähden surkeasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät