United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pois taluta houru eukko! Paturi viepi eukon ulos. Koston kintahat käsissä. Kiitos, laulaja ikuinen, Laulustasi, soitostasi! Hyvästi, anoppi, appi! Kiitos Pohjolan pidoista. Jätä, kultani, hyvästi! Jo on varsa valjahissa, Vartovat sepon kotona.
Sai kierron kiertäneeksi, uus näky nähtihin: hän kintahat ja miekan ojensi takaisin, loi katseen, josta poissa ol' leikki, muihin päin, taas hiljaisuuden päätti, suvaitsi virkkaa näin: »Saa Lagerbring nyt saattaa armeijan tietohon, ett' armoss' asu Kaarlen meill' yllä ollut on. Toll marski, kreivi Piper, ma teidät velvoitan todistajiksi työlle tään hetken korkean.»
"Kun ei tuosta kyllin liene, tule, poika, Pohjolasta, lapsi, täyestä Lapista, mies pitkä, Pimentolasta, korpikuusien kokoinen, suopetäjän suuruhinen, hyiset kintahat käessä, hyiset saappahat jalassa, hyinen lakki päälaella, hyinen vyöhyt vyölle vyötty! "Tuo'os hyytä Pohjolasta, jäätä kylmästä kylästä!
Sanan voimaton pitävi, Tarinoivat tienkävijät, Vaikia kesällä kinnas, Läyli lakki lämpimällä. Leikkoa ukolle saua, Se hänelle jalka kolmas; Tarinoitse tietä käyen, Se hänestä tie lyhempi; Ota kintahat ukolta, Sillä katkaset kätensä; Ota lakki päälaelta, Sillä lasket päänsä poikki." Jopa päivällä jälestä Taasen tietä käyessänsä.
Poika paljoki pakisi, Leikkasi kepin lehosta, Otti kintahat ukolta, Päästä lakkia kyseli. Se kaikki hyvä ukosta. Itse lausui lapsellensa, Pojallensa noin puheli: "Jo tuon näen kyselemättäi, Jo on yön yhen levännyt Viisahampi vieressäsi." Hiihtäjä surma. Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Lauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle, siitä jousen kirjavarren kaariksi vesien päälle, siitä nuolensa sulitut havukoiksi kiitäviksi, siitä koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi. Lakin lauloi miehen päästä pilven pystypää kokaksi; lauloi kintahat käestä umpilammin lumpehiksi, siitä haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle, vyöltä ussakan utuisen halki taivahan tähiksi.
Kun astuntansa loppui, uus näky nähtihin: hän kintahat ja miekan taas antoi takaisin, loi toisiin katseen, josta ol' leikki kaukana, ja vaiti-olon taaskin lopetti armossa: "Nyt Lagerbring saa laittaa sanoman Suomehen, puvussa Leijonamme jo meidän ollehen. Toll marski, Piper kreivi, ma teidän kumpaisen todistajaksi kutsun tekoni ylhäisen!"
Siinä tavataan esim. seuraavat säkeet: »Mari sänkynsä levitti, Paljon peittoja paneepi, Sanoopi sanalla tuolla: Riisu vieras vikkelästi, Poes kintahat käsistä, Lakki laske arkulleni, Kengät keskilattialle, Vilu siell' on seisoessa, Painu tänne pakkasesta, Siirry peittojen sisälle.»
Pakene, Kalevan kansa! Korvesta kuminan kuulen: Ratsun lentävän selässä Näen suuren miekkamiehen, Silmät kuin sysi tulinen, Koston kintahat käsissä Noidannuolia satoja Miehen miekasta välähti. On likellä! on likellä! Sampo suistui! maa pimeni! Mihin, oi, hävisit, sampo? Miekka välkkyi pää putosi Hääsalissa verta hyrski. Itke, Pohjolan emäntä! Suru on suuri, musta kissa, Joka raatelee sydäntä.
Niinpä nyt iällä tällä, Tämän kymmenen kululla, Tok' ei muita tulle'kana, Ankarampia ajane, Kun ei tulle Tuonen sulhot, Marssine Manan kosijat, Tuonen hattu hartioilla, Tuonen lakki päälaella, Tuonen kintahat käessä, Tuonen kihlat kintahissa.