Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Toiset pojat jo alkoivat virnuilla ja kuului ääni: »Ei Pekka uskallakaan panna vetoa, jänistää.» Pekka määritteli ankarat vetoehdot. Se tyhmä poika suostui sittenkin empimättä. Nyt oli asia jännittävä. »Kyllä sinä, raukka, nyt hävisit pahasti», säälitteli Paljas-Pekka. Hän todella sääli toveriaan. Mutta se tyhmä poika sanoi mahtipontisesti: »Ei ole vielä senaatissa päätetty, kumpi meistä häviää.»
Näes, paitsi ettei peli tällainen juur' ilahduta: enkö melkein aina sult' enin voita, milloin häviän? Mua lohduttaakses tappioni jälkeen ain' etkö mulle pelipanosta takaisin lahjoita sa kaksinkerroin? SALADIN. Kas vaan! Siis ootkin, siskoseni, milloin hävisit, tahallasi hävinnyt? SITTAH. Sun anteliaisuutes, rakas veli, syy ainakin lie siihen, etten ole paremmin oppinut ma pelaamaan.
Sillä vaikka harmiksesi hävisit Lankinsuon jutun vedossa, niin lakitieteellisesti katsoen olet tehnyt asiassa sovinnon. Nyt saat kauniisti maksaa sakkosumman asianajajillesi." Tämä epähieno, sopimaton esiintyminen sai aikaan tukalan tunnelman seurapiirissä. Malmfelt otti Wallenbergin rinnalleen sohvaan, ja kahden he siinä kaikessa rauhassa alkoivat puhella Lankinsuon vastaisesta viljelyksestä.
Kuku toivoa, käkönen, Onnen vuosia tuhannen Tälle surman morsiolle! Rasahtiko? Terve, Aino! Säikyitkö minua, armas? Luulit muiksi, nythän tunnet. Päivät, yöt sinua etsin, Nytpä löysinkin lopulta. Kuulin kuin hävisit häistä, Hylkäsit Suvannon sulhon. Siit' iloitsin, läksin, juoksin Tässä nyt sinut tapasin. Tässä on sylini lämmin! Kannan kämmenin sinua, Niinkuin piennä tyttösenä.
Pakene, Kalevan kansa! Korvesta kuminan kuulen: Ratsun lentävän selässä Näen suuren miekkamiehen, Silmät kuin sysi tulinen, Koston kintahat käsissä Noidannuolia satoja Miehen miekasta välähti. On likellä! on likellä! Sampo suistui! maa pimeni! Mihin, oi, hävisit, sampo? Miekka välkkyi pää putosi Hääsalissa verta hyrski. Itke, Pohjolan emäntä! Suru on suuri, musta kissa, Joka raatelee sydäntä.
Sillä minä olen nyt sinun verimorsiamesi ja ijankaikkisesti sinuun yhdistetty ja elän aina sinussa...! Mutta se kaikki oli vain unta. Käärme ei purrut etkä sinä sairastunut, ja sitte minä en edes tietänyt mihin sinä hävisit. Silloin minä toivoin itselleni kuolemaa, sillä minä olin niin heikko. Ja odotin sitä päivästä päivään ja viikosta viikkoon ja kirjotin jo sinulle jäähyväiskirjeeni.
Tiennetkö vereksiä, vierahani? kysyi Panu. Lieneekö rauha maassa, olleeko elossa kuningas? Elää kuningas ... rauha on maassa, vaikka lempo sen venäläisen tiennee, milloin rajan yli ryntää. Mutta minnekä sinä, Panu, sieltä kirkosta hävisit silloin, kun se pappi meitä kumpaakin kirosi?
Päivän Sana
Muut Etsivät