Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Avojalka taisteli tätä alituista tulevaisuuteen katsomista ja nykyisyyden laiminlyömistä vastaan; hän tahtoi rohkaista Damia, joka löysi mielihyvänsä velttoudessa ja säälitteli itse itseään siitä; mutta veljestä näkyi melkein tuntuvan hyvältä tuo sisällinen rappio. Siinä tilassa hänen vasta oikein sopi itseään säälitellä eikä siinä voimia huolinut ponnistella.
Silloin aina koki äiti nousta istualleen wuoteen laidalle, waalimaan ja hoitelemaan pienokaistansa. Surkumielellä säälitteli hän lapsensa kärsimistä ja siinä samassa tunsi hän omassa sydämessäänkin sanomatonta murhetta ja tuskaa niin, olihan hän äiti.
Rouva ei tiennyt muuta kuin että lapsensa oli nimitetty Walter Wilding; naisvartia, joka säälitteli häntä, tiesi ainoastaan osoittaa hänelle ainoata Walter Wilding nimistä, joka löytyi laitoksessa, ja minä, joka yksin olisin saattanut valaista asiata, olin kaukana sieltä ja kaikesta mikä koski laitosta. Ei ollut mitään olemassa ei niin mitään, joka olisi estänyt tätä surkuteltavaa erehdystä.
Eva melkein säälitteli Lydiaa, kun hän näki hänen muuttuneet kasvonsa, mutta mitä hän Sivelinille oli ilmoittanut täytyi hänen näillekin sanoa, muuten hän tulisi valehtelijaksi. Hän kertoi siis yölliset havaintonsa, kuitenkaan mitään nimiä taikka arveluita lausumatta. Lydiassa nyt viha voitti kaikki muut tunteet.
Pari viikkoa häilyi Kaulion isäntä elämän ja kuoleman välillä. Pitäjällä oli saatu tietää hänen tapaturmansa, ja sille hänen juomatoverinsa ensi alussa nauroivat, mutta kun saatiin kuulla hänen tilansa ja myös missä tuo mahtava mies nyt potilaana oli, silloin lakkasi nauru. Kuka tunsi silloin jonkunmoisen piston sydämmessään, kuka kummeksi, kuka säälitteli, mutta nauraa ei voinut kukaan.
Hitaasti alkoi hän päästellä lastensa ympäriltä ryysyisiä verhoja, sanomatta ainoatakaan sanaa. Vaimoni oli hyväsydäminen ja lempeä ihminen, ja aina säälitteli noiden kurjien surkeata tilaa. Hän antoi kullekin jonkun hyvän sanan ja nykäisi heille mitä milloinkin ulottui. Hän oli juuri keittänyt omalle perheelle puoliseksi lihavelliä ja jakanut sen kuppeihin.
Hän wain koki korjata mikä näytti rikkaantuwan. Hän oli yhtä ystäwällinen kaikille ihmisille, niin köyhille kuin rikkaillekin, ja edellisiä hän säälitteli ja helli kaikella rakkaudella, sillä hänpä tuon tarkoin tiesi minkälainen on köyhänä olla, kun oli itsekin kaswanut köyhyydessä. Hän rakasti Jaakkoansa wilpittömällä rakkaudella ja koki kaikissa olla mieliksi ja kaikissa palwella häntä.
»Mari raukka!» säälitteli Viion leski. »Jokohan hän nyt on päivänsä päättänyt?» »Ei se olisi ihme. Hän oli väliin niin synkkämielinen, että minua oikein peloitti.» Elsalla oli kiertyneet vedet silmiin. Hän tunsi nyt vasta oikein, miten hyvä ja läheinen ystävä Mari oli hänelle ja miten paljon heillä elämässä oli yhteistä.
Hoidetaan vaan, sanoi emäntä, ja mitäpä tuo isoja hoitoja tarvinneekaan. Aina se vähän tarvitsee, jos ei heti parane ja kyllä minä tulen jo huomeniltana. Silläkään poloisella ei ole sukulaisia, joita kutsuisi, säälitteli Pekka. Juokse vain, tottapa häntä siksi hoidetaan, sanoi emäntä, ja se oli sillä sovittuna. Eerikan jäähän putoaminen tuli seuraavana päivänä tiedoksi koko kylälle.
Toiset pojat jo alkoivat virnuilla ja kuului ääni: »Ei Pekka uskallakaan panna vetoa, jänistää.» Pekka määritteli ankarat vetoehdot. Se tyhmä poika suostui sittenkin empimättä. Nyt oli asia jännittävä. »Kyllä sinä, raukka, nyt hävisit pahasti», säälitteli Paljas-Pekka. Hän todella sääli toveriaan. Mutta se tyhmä poika sanoi mahtipontisesti: »Ei ole vielä senaatissa päätetty, kumpi meistä häviää.»
Päivän Sana
Muut Etsivät