United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
HOOKON. En ropoakaan lahjoita siitä, minkä Jumala minulle antoi! NIKOLAUS PIISPA. Hyvä. Kirje! kirje! Viljam! SIRA VILJAM. Kaikki syntinne, syntymästänne saakka siihen hetkeen, jolloin voiteen saitte. NIKOLAUS PIISPA. Eikö edemmäksi? Enkö täydelleen siksi kuin menen pois? SIRA VILJAM. Herra, te ette tee syntiä tänä yönä.
Elämäsi on sinulle kaikki ja sinä vaatisit siitä myös kaikki. Olethan tietämätön kuolevainen; eli oikeammin: olet kurja, *ijäinen* kuolevainen, joka täällä ahtaassa, vankilassasi näytät niin tietämättömältä. Sinä et koskaan voi myydä elämääsi tahi sen osaakaan kyllin tyydyttävästä hinnasta. Lahjoita se kuninkaallisesti elä anna hinnan tulla kysymykseen.
Ei helvetti, ei kuolema Voi voittaa rakkautta: Niin Jumala voi rakastaa Vihollistansa maailmaa, Ja kurjaa ihmislasta! Häness' on yksin rakkaus Ja kaiken lemmen lähde: Siis sielus syvin taipumus Ja rajattomin luottamus Lahjoita yksin Hälle!
"Se olisi kuitenkin parempi heille", vastasi Maria-täti. "Jos lapsiesi kasvatus olisi alusta pitäin ollut minun käsissäni, luulenpa, että olisit nähnyt parempia hedelmiä, kuin nyt koskaan saat nähdä. Kumma kyllä, ett'ei luonto lahjoita lapsia sille, joka taitaisi niitä paraiten kasvattaa. Tee mitä voit! Mitäs kello on? Nyt minun täytyy rientää kotiin.
Minä arvelen voivani antaa heille kaikille ruokaa ja juomaa. Minusta tuntuu, ikäänkuin istuisin pitkän hääpöydän ääressä ihan yksin sinun kanssasi ja minä olen niin ravittu, minä en voi syödä mitään, minä olen ihan kylläinen". "Niin, se on hyvä, se", sanoi Johannes. "Mutta älä lahjoita enää kenkiäsi.
LARTIUS. En myy sit' enkä lahjoita, mut lainaan Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. No, kaupunkia antaumaan vaadi! MARCIUS. Miss' ovat joukot? SANANSAATTAJA. Tunnin matkan päässä. MARCIUS. Toistemme sotahuudon kuulemme siis. Nyt, Mars, sua pyydän, pane vauhtiin, työmme. Niin että, miekat suitsevina, täältä Kedolle avuks ystäväimme päästään! Hoi, torvet soimaan! Onko Aufidius Muurien sisällä?
SITTAH. Vaaraan jää hevonen. SALADIN. Niin jää. Siis näin! SITTAH. Mä näin teen haarukan. SALADIN. Kas vaan! No, shakki siis! SITTAH. Sua mitä auttaa se: mä siirrän eteen, ja asemas on sama taas. SALADIN. En pääse pälkäästä tästä vahingotta, huomaan. Mut olkoon: ota hevonen! SITTAH. En huoli. Käyn ohi. SALADIN. Mulle lahjoita et mitään. Tuo paikka arvokkaampi hevosta on sulle. SITTAH. Ehkä.
Vähäisen ajateltuansa Anni vastasi tarvitsevansa kampaa ja aikoi mennä rahaa ottamaan; mutta Vilho sanoi: »Kyllä minä rahan sitte saan, kun kamman tuon», ja läksi nyt iloisena pois. Vilho päätti antaa kamman lahjaksi Annille ja tuumasi ostaa hänelle vielä silkkihuivinkin. Hän ajatteli tytön iloa ja oli onnellinen. Anninkin sydän oli iloa täynnä. Hän tuumasi: »Eiköhän Vilho minulle kampaa lahjoita?
Korkeuden hallitsija, saata, ettei kauvemmin jalo Rachel käyskele hulluutensa yössä, säikytellen sieluansa, vaan lahjoita hänelle takasin hänen järkensä ihanainen loimo. Mutta rukoilisinko mahdotonta? Pelastakoon hänen sitten tästä kummituksen elämästä kuolema hiljainen ja painukoon pian hänen silmänsä autuaaseen uneen.
Lahjoita se minulle pyysi hän minä panen sen rukouskirjaani, ja niin usein kuin sitä näen, tahdon rukoilla: "Isä meidän" sinun puolestasi! Kernaasti minun puolestani! vastasi Wappu kolkosti, hän oli tuskin kuullut mitä Asra puhui. Hänen rinnassaan tikitti ja kolkutti, hänen korvissaan suhisi, niinkuin myrsky olisi käynyt hänen ympärillänsä. Hän astui ulos tuvasta pois lähtevien jälkeen.