Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tulevana yönä Tapani nukkui tavallista sikeämmin ja oli päivä jo harmaan hevosen kokoinen, kun seiniä täristävästä tuiskun jyrinästä heräsi. Säikähtyen hän hyppäsi vuoteeltaan akkunasta näkemään ulos. Mutta ulkona satoi lunta taivaan täydeltä ja ankara tuuli pelmuutti pehmyttä vitiä, ettei nähnyt yli kartanon.
Pani kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan. Kantoi tuohon karhun taljan istuaksensa isännän, toip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: "Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa vitiä, lunta korjan luikutella, vitiä re'en vilata!"
Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen jäniksen; Lähen miehistä metsälle, Urohista ulkotöille, Ukon uuelle lumelle, Palvoisen panemaviille, Jäniksen jälettömälle, Hiiren hiihtamattomalle.
Sitte luoksi tultuansa, Paikalle osattuansa, Ramauta rautojani, Tempoa teräsneniä! Sa'a ukko uutta lunta, Visko'os vähän vitiä, Jäälle aivan iljanelle, Kankahalle kaljamelle; Ettei tunnu miehen jälki, Eikä haise miehen henki! Jospa jälkiä näkyisi, Se jälki jäniksen jälki; Jospa henki haisahtaisi, Se haju metsän havuilta. Jäniksen vivulla.
Sattui sitten kerran, kun hän korvat pörhöllään tepasteli tallin edustalla, että tuvan mustasta ovesta astui ulos valkea, kamala aave. Kurahtaen karkasi jänö solan suuhun, kuuli takanaan kiljahdettavan ja kämmeniä lyötävän yhteen. Oli satanut vitiä, ja lumipilvenä pölysi hän ennen tehtyä jälkeään aitaa kohti, huimentaen vauhtiaan alamäessä.
Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä."
Satoi siitä uutta lunta, hiukan hienoista vitiä, sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: "Mieleni minun tekevi, mieli käyä Metsolassa metsän tyttöjen tykönä, sinipiikojen pihoilla. "Lähen miehistä metsälle, urohista ulkotöille. Ota, metsä, miehiksesi, urohiksesi, Tapio! Auta onni ottamahan, metsän kaunis kaatamahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät