Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Ja ratas se pyörii ja kivet ne jyrrää, Klip, klap! Ja jauhot ne myllyssä ympäri hyrrää, Klip, klap! Pian taikina valmis on, leipäkin jo, Ja puuro on padassa, hätää ei oo, Klip, klap, klip, klap, klip, klap. Sä mylläri rakkahin, jyviä suo, Klip, klap! Nyt köyhille lapsille tänne tuo, Klip, klap! Se määrä, min hiiret söi menneenä yönä, Niin »mylläri-leikki» se meillä on työnä.
Hän kehotti: »Menisi Ihalainen hakemaan vaikka Hyvärisestä lainaan, niin sitten maksaisi, kun sattuu olemaan.» Anna Liisa ei siihen vastannut, sillä hän touhusi leipien kanssa ja puhui itsekseen: »Johan ne ovat kypset!... Viimeinen taikina paloikin, kun tuli uuni huonosti luudituksi.» Mutta Miinan ehdotus hautui Anna Liisan päässä.
Hän on nyt niin pehmennyt, että hän valuu kuin taikina siihen kiinni, niinkuin tahdoton taikina, jota saunottaja saa leipoa, alustaa ja pyöritellä mielensä mukaisesti. Kuta kauemmin se häntä pyörittelee, hankailee ja muokkailee, sitä onnellisemmalta hän näyttää. Kuta kiihkeämmin se häntä saippuaa, höylää ja hieroo, sitä autuaallisemmiksi käyvät hänen asentonsa.
Naiset istuvat rukkinsa ääressä taikka askaroitsevat taikina purtilon ja padan vieressä; miehet tekevät astioita, koppia, rekiä, suksia y.m.; kerjäläiset ja koturit oikovat pesän edessä, ja joku vanha ukko kiskoo taitavalla kädellä päreitä ohkaisista säleistä. Päreet ovat huoneen välttämättömiä tavaroita.
Niin kai, niin, aina se on pahaa, mitä minä Kalle, mitäs sitä kissaa kyyttäät, annakkos olla, taikka ma niin klivahutan tuolla, tuolla taikina kaukalolla. Tämä, ainakin mitä aseesen tulee, mahdoton uhkaus lausuttiin pienelle paitaressulle, joka pesän edessä olevasta padasta oli saanut kauhan kouraansa.
Sen loppuessa selitti Jussi: »Sehän meillä on vielä vanha vesikorvo ja se maalattu taikina-, ja sama sänky, jonka Loviisa-vainaja toi perintönään... Posteliin on vain tehty uusi semmoinen vaaru, että sen pitää kestää... Kun nyt vain tämä talo saataisiin myydyksi, niin pantaisiin tässä jo vaikka huomenna pillit pussiin ja soitettaisiin Liperiin.»
Siinä majassa on leipään sekoitettu kerta-, vehka- tahi pettujauhoja, joilla taikina aina "vastattiin". Tuli tosin eräänä syksynä aivan kuin ihmeen kautta rukiita koko 5 tynnyriä, kun vuosi oli hyvä, saatiin 4, koko hyvänä vuonna 3, useimmiten 2, ja viime vuonna puurokset päälle siemenen.
Tuommoista se ennen äitivainaannekin leipoi, taitaa se olla kotipellon kasvuista? Kotipellon on, sanoi Auno. Eihän tuota sitten, kun tähän taloon asetuttiin, ole säkkiään tarvinnut vieraan aitan kynnyksen yli tarjota. Kyllä se on kaunista tuo taikina, en malta olla maistamatta.
Jos vähän tohertaakin, niin onhan se oma sika oma taikina, ei niitä päälle kylkiensä syö», vastasi Jukke välinpitämättömästi ja ajatteli lopettaa jo sen härkäpuheen, vaan vielä tunsi mielessä hykerehtävän puhehalua, niin jatkoi yhäkin: »Minä sitä tässä kerran menin ilman lystikseni ajamaan siitä kykäästä näkeiksi minkä tuo minulle tekee.
KARIHAARA. Sitten se Onni jääkin Lentäväksi Hollantilaiseksi, joka ei koskaan pääse maihin. HILMA. En usko. KARIHAARA. Mutta ei puhuta tästä kenellekään. Se voisi olla pahaksi. Sillä kaikki tuntuvat olevan hyvin levottomia ja epäluuloisia. En ymmärrä miten heidät saa hillityksi, jos alkavat hurjistua. Lettokin kuohuu kuin käypä taikina, ja hän on sellainen härkäpää.
Päivän Sana
Muut Etsivät