Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Sun polkusi kumpuja kulkee, ma mies olen alhainen, on liikaa jo, että sa arvaat polon rintani rakkauden. Maria! Maria! Miks jälleen mua suulle sa suutelet? Sen nähdä voi vihamiesi, sitä varmaan sa muista et, hyvä nimesi mulle on kallis, sun mainees on maine maan, jos lempemme ilmi tulee, moni kulkevi kuolemaan. Maria! Miks et mua kuule? Maria! Miks suutelet taas?
Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä: Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä, Kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta; Vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas. Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä. J
Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, Sen vartiajoukko jo häilyy niinkuin raju-ilmassa puu, Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin... Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin. »Jo nyt olet vapaa, äiti! pelastukses hetki nyt lyö! Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö!
Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, Sen vartiajoukko jo häilyy, niinkuin raju=ilmassa puu, Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin. »Ja nyt olet vapaa, äiti! Pelastukses hetki nyt lyö! Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö!
"Hiljaa!" käski Thore ja lauloi edelleen muiden kuunnellessa: "Ja poika kankaalla kulkevi Hän tyttöänsä nyt etsivi. Hän hakee impeä, kultaansa, Ja tyttö vastaapi armaallensa." "Vaan tuttavista ei ainoakaan Se aavista hänen onneaan. Kun linnut keväällä metsiin kiitää, Hän kanssa tyttönsä häitä viettää." "Hän kanssa tyttönsä häitä viettää!" toisti koko joukko innokkaasti.
"Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen, mieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi, nurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi; mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. "Parempi minun olisi, parempi olisi ollut syntymättä, kasvamatta, suureksi sukeumatta näille päiville pahoille, ilmoille ilottomille.
Sua odotin lasna ma laineilla, kun kuuhut lahtea kultas, sua odotin silloin, kun ensi murhe mun eloni kukkia multas. Sua odotin silloin ja sittemmin sua odotin kertaa monta, ja istun ja odotan vieläkin voi tyttöä vallatonta! Hän kulkevi vain minun kupeellain ja vierellä käy ja vilkkuu, mut kun häntä kosken, hän häilähtää ja kutria heittää ja ilkkuu.
Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö, niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö, kuin muistoja murskaten nyt. Hanki jo paksulta peittää maan. Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan ja ystävill' on ylimpänä hyöty. Ol' liian avo sydämein, sen suljen ma työss', ja lapsesta mieheksi vartutaan myös, vaikk' kauvan on leikkiä lyöty. Maailma kulkevi kulkuaan.
Nyt noidat kulkevi Brokkihin, Heit' aika parvia kertyykin. Herr' Urian ylhääll' istahtaa. On vihriä maa, Kulo kellahtaa, Näin retki se vierevi metsiä, soita Ja puskevi pukki, tu ii noita.
Elämä kulkevi kulkuaan kuin kuoleman armoton valta ja soittaen jättikanneltaan se ohjaa, ohjaa taivaan, maan, ja täyttää voimalla ilmavyön.
Päivän Sana
Muut Etsivät