Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Sua, lehdon soitin, siksi kuuntelen, Kuin sammuu illan rusko viimeinen, Ja öinen soihtu kalpee kuumottaa; Majalla neito nyt mua kohtajaa, Ja sitten, kuinka laulus ymmärsin, Suusanoin virka en, vaan suudelmin. Linnustaja-poika. Nyt lintu hyppii maassa vaan Ja lehvä varjoaa; En ampunut oo kertaakaan, Ja nyt jo illastaa.
Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!» Niin suuri on kuninkaiden murhe. »Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton. Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äitini, katso kuinka välkkyvi tie! Oi äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie.» Niin suuri on kuninkaiden murhe. »Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun.
Hän istui vuoteellaan, kyykyksiin vaipuneena, sekä näytti elämäänsä kokonaan kyllästyneeltä ja lauloi synkällä, matalalla äänellä: Nyt on yö, nyt on yö; Kaikk' mustana vaan, mun on loppunut työ; Sydän rauhaa kaipaa; Lepo suo, lepo suo! Majahan minä vie, vaan toukkien luo, Oi kuolema kalpee! Suo nukkuani! Väsynyt minä oon, jopa itkustani Oon kyltynyt eloon!
Ken huolii tuommoisista paimenissa? FAUST. Ja sitte näin... MEFISTOFELES. Mitä? FAUST. Kas, Mefisto, tuonne, missä Tuo kalpee kaunis laps' etäällä yksinään Niin vitkaan astuu retkeään Ja näyttää käyvän jalat köyttehissä. Minusta on ah, myönnän sen! Hän Gretchen kullan kaltainen. MEFISTOFELES. Ann' olla! Haahmo tuo on sieluton, Jonk' aave-katse tuopi turmion; Tavata tuot' on ilkeää.
Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!» Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, mut murhe istui vierellä kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! Se valkea valjakko on kuninkahan.» Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Monta aikaa sisko, pieni Leena, Kuumevuotehella sairasteli, Kaljuksi jo kävi keltatukka, Kalpeaksi muoto, kaunokaisen; Monta haavaa raukan kurkun alla Verta, särynnäistä vuodatteli. Oli saapununna maille joulu, Ihmisille rauhan, riemun päivä, Meille itkunpäiväksi se muuttui. Aattoilta, kello yksitoista; Söimme silakan ja leipämurun, Sitten istumahan tulen luokse, Syliin pyysi päästä pieni Leena. Iloisena hohti kalpee kasvo; Hetken tulta kohden katsottuaan: "
Päivän Sana
Muut Etsivät