Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Itse istui laskemahan, Sanoi kerran mennessänsä: Kiesuksen jätän siahan, Hyvän Maarian majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Parempi palatakseni, Ennen tehyille teloille, Alotuille anturoille. "Kenenkä telat tekemät, Kenen anturat alomat?" "Kiesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat." Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa: Puhui purjehen siahan, Kantoi hahteen kalansa.
Huuto kuului huikeimpi Kansan kauhean seassa, Vaan ei joukossa Jumalan Pääse murhaaja majahan: Ukset viskottu verellä, Punaisella pihtipielet, Ruusun karvalla karitsan. Muistoksi tämen imehen Juhla säätty juutalaisten, Joka vuonna uudistettu: Syötä kansassa karitsa, Pääsiäisnä puhdas lammas. Luku VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä.
Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. Ei toiste tunneta'kaan. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
Hän istui vuoteellaan, kyykyksiin vaipuneena, sekä näytti elämäänsä kokonaan kyllästyneeltä ja lauloi synkällä, matalalla äänellä: Nyt on yö, nyt on yö; Kaikk' mustana vaan, mun on loppunut työ; Sydän rauhaa kaipaa; Lepo suo, lepo suo! Majahan minä vie, vaan toukkien luo, Oi kuolema kalpee! Suo nukkuani! Väsynyt minä oon, jopa itkustani Oon kyltynyt eloon!
Meneppäs Joutsijärven tienoillen, Taloa siellä ikäkoivut varjoo; Jos synkk' on yö tai päivä valoinen, Majahan käy vaan, suojaa vieraallen Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoo. Totisen uskon, suoran sydämmen Hänessä huomaat ensi katsannolla, Ja hyv' on olla sun, niin rauhainen Kuin olla oman kotikatoksen Ja oman isän turvissa on olla.
Heloittain taivahalla Kimaltaa tähtivyö; Niin kirkkaasti ne loistaa, Kun maass' on musta yö. Mut toinen tähtisarja All' ilmanrannan on, Se tumman kuusimetsän Kätkeytyy varjohon. Asuntoj' autuaitten On tähdet taivasten, Mut tähdet taivaan alla Kotoja rakkauden. Kun rakkaus maassa syntyy, Sanotaan, putoo näin Autuuden maasta tähti Majahan lempiväin. Mut tähteä kas tuolla: On sarjan kirkkain tuo.
Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Huoli hurstille tulevi, Varu vaattehuisilleni, Mure muille vuotehille. Uni ei tule usein Minun hoikan hurstilleni, Varullisen vaipan alle; Eipä se uni lähene Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. Kyllä huoli virttä tuopi.
KERTTU. Mun huoneelleni, herrat hurskahat, Te teette ylen suuren kunnian, Mut tervetultuanne kuitenkin Nyt niinkuin aina tähän majahan, Vaikk' on se aivan halpa suojaamaan Niin suurenarvoisia vieraita! PISPA HENRIK. Nyt kaksi vuorokautta peräkkäin Ei ole meillä ollut muuta suojaa Kuin minkä antoi meille taivaan kansi. Me pakenemme Kitkan vainoa Ja hänen joukkojensa. KERTTU. Jumala!
Huuto kuului huike'impi Kansan kauhean seassa, Vaan ei joukossa Jumalan Pääse murhaaja majahan: Ukset viskottu verellä, Punaisella pihtipuolet, Ruusunkarvalla karitsan. Muistoksi tämän imehen Juhla säätty Juutalaisten, Joka vuonna uudistettu: Syödä kansassa karitsa, Pääsiäisnä puhdas lammas.
Auttamaan Hän tuli tänne, Näki teidät veressänne Puolikuolleena tiellä, Sitoi haavanne, vei vielä Majahan ja isännän Hoitoon antoi hyvähän. Hän ne sanoo isänniksi, Käskee toisten korjaajiksi, Joille Hän suo valistuksen Ynnä Hengen todistuksen. Kaksi penninkiä nuo Monelle Hän vielä suo. Kärsiä Hän käskee vielä Ajan, jonka Hän on tiellä; Palatessaan lupaa maksaa, Käyttää aina armotaksaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät